Kipuja tuli lisää ja vuotokaan ei loppunut, joten avokki kuskasi minut päivystykseen, josta saimme lähetteen Kättärille kohdunulkoisen epäilyn takia. Lähettävä lääkäri paineli sisätutkimuksen aikana kohtua ja munasarjoja ja melkein huusin kivusta vasemmalta koskettaessa.

Kättärillä pääsimme heti tutkimushuoneeseen, jossa lääkäri teki ensin sisätutkimuksen ja katsoi, että mille siellä näyttää.. Päällisin puolin kaikki oli hyvin: siistiä, kiinteää ja kiinniolevaa...Ultramonitoria en itse nähnyt, mutta eipä siellä paljon ollutkaan nähtävää.. Vasemmassa munasarjassa oli 3x2cm keltarauhanen, johtimissa ei ollut mitään - eli ulkoinen voitiin pois sulkea. Kohdun takaseinämässä piileskeli jokin möttiäinen, papumainen pötkylä, josta ei saatu vitaaliin merkkejä - sykettä ei siis ollekaan löytynyt. Pussukka siellä oli ja se näytti normaalille. Antoi kaikua, lääkäri sanoi, että mahdollisesti kehittyvä vesipussi ja sikiövesi. 

Kuukautisten mukaan olisi viikkoja pitänyt olla jo 6+4 noin, mutta tiesin itse jo, ettei ole kyllä niin pitkällä vielä.. Lääkäri sanoi, että plussatestin tekemisen ajankohtaankin sopisi, kuin ultralöydökseen se, että alkion ikä vain olisi tuota pienempi ja siksi siellä ei mitään näkyisi. Tai, että kyseessä on tuulimuna, joka on tulossa ulos. Ei puhunut mitään siitä, että kohdussa näyttäisi sille, kun siellä olisi verta - tosin en tiedä,  voiko semmoista edes nähdä?? 

Koska mitään vitaalia ei löytynyt, otettiin hCG arvot silloin su-ma yönä ja eilen kävin uudelleen antamassa näytteen. Lääkäri soitti eilen sitten tuloksista ja sanoi, että hän näkisi tämän kyllä normaalina kohdun sisäisenä raskautena, joka vain on todella alussa vasta. Ehkä onni on se testi, jonka tein 18.7, joka oli lumivalkoisen nega, koska se antaa viitettä siihen, mitö itsekin epäilin. hCG arvo oli ollut su-ma yönä pikkuisen päälle 1000 ja nyt oli ke aamun kokeessa tuplaantunut kauniisti ollen hieman yli 2000. Yllättäin minulla oli edessä hCG taulukko ja heti kysyin, että miksi ne arvot ovat niin pieniä?? Kun toisilla voi olla jo tuhansia! Lääkäri sanoi, etteivät ne määrät sinällään ole se tärkein - ovat viitearvoja, joilla iso iso skaala, vaan sillä, että se tuplaantuu. Meillä tuplaantui. Kysyin, voisiko tämä olla silti tuulimuna. Lääkäri oli sitä mieltä, että se on epätodennäköistä, mutta ei voi kuitenkaan 100% varma olla, että ultraäänessä sitten näkyy. Kysyin, koska sinne ultraääneen kannattaa mennä, ettei tule turhia paniikkeja ja murheita, niin neuvoi odottamaan pari viikkoa, jolloin hänen laskujensa mukaan meillä olisi 8+0, eli siirsimme varhaisultraa 22.8. päivälle. Tänään olisi siis 6+0.

Tähän väliin hCG taulukko:

Aika hedelmöityksestä/Aika viimeisistä kuukautisista/HCG:n määrä mIU/ml
 

1 viikko 3 viikkoa 0-5
2 viikkoa 4 viikkoa 3-426
3 viikkoa 5 viikkoa 18-7340
4 viikkoa 6 viikkoa 1080-56500
5-6 viikkoa 7-8 viikkoa 7650-229000
6-9 viikkoa 8-11 viikkoa 25700-288000
8-11 viikkoa 10-13 viikkoa 13000-253000
17-24 viikkoa 2. kolmannes 4060-65400
>25 viikkoa 3. kolmannes 3640-117000

(Napattu Perhesuunnittelun kotisivuilta)

Olo on edelleen todella epäuskoinen, ja pelottaa. Vuoto ei ole vieläkään loppunut, muttei se ole vuotamalla vuotoa, vaan enemmänkin sitä, kun käy veskissä, niin pyyhkimisvuotoa. Vuodon väri ei kuulemma merkitse: oli se tummaa tai vaaleaa, kirkasta tai vanhaa: johtuu vain siitä, kuinka nopeaan tulee ulos emättimen läpi paikasta, josta vuotaa. Kohta viikon tätä jatkunut, kipuilu on pientä - ja kuulemma täysin normaalia, kunhan ei vaadi särkylääkettä. Enemmin kutsuisin tätä jomotteluksi: vähän kuin olisi menkat alkamassa, viiltokivut tulevat munasarjojen kohdille, vasen kipuillut alusta saakka eniten: se johtuu kuulemma keltarauhasesta. 

 

Yritän tässä uskoa, että olen raskaana. Tai ainakin elän niin, kuin olisin. Kunnes ultrassa sitten kuulemme, mikä on todellinen tilanne. 

Oireita: edelleen rinnat kipeät, ja kasvaneet. Hyvin turvonneen oloiset ja painavat. Ja mies väittää myös näkevänsä niiden kasvun, vaikka luulen, on vain toiveajattelua :D Itse kyllä tunnen kasvun... Maanantai iltana alkoi yht'äkkinen pahoinvointi; oksensinkin, samoin tiistai iltana. Ja tiistaina koko päivä oli etova olo, samoin eilen. Ja tänään tuntuu jatkuvan aika samaa linjaa. Ei okseta, mutta on huono olo ja tulee pahoinvointi kohtauksia: valahtaa kylmän hikiseksi ja kalpeaksi. Väsymys on voimakkaampaa: vaikka nukkuisin 9-11 tuntia, olen silti jotenkin nuutunut ja uninen. Huimaus! Ärsyttävä asia. Mua muutenkin huimaa helposti, niin nyt tuntuu, että päässä heittää koko ajan. Mutta suurin oire on edelleen nuo rinnat. Ne kun voisi ottaa tuosta irti ja nostaa jäähylle välillä, niin hyvä olisi...

Mieliala: Mä oikeasti raivostun mieheni läsnäolosta välillä. Hänen OLEMASSA olonsa ärsyttää; kaikki mitä hän tekee, sanoo, jättää tekemättä, sanomatta  ärsyttää. Kiukkuan koko ajan ja olen äärimmäisen itkuherkkkä. Vuoroin mietin hänen tappamistaan ja vuoroin syliin rutistamista. Ärsyttävää. Koska samalla kun inhoan ja ärsyynnyn hänestä, kaipaan häntä ihan hirveästi. Muutoinkin mielialat heittelee, mikä on mulle kyllä aika tyypillistä, mutta nyt ne menee vielä herkemmin ja erityisesti sinne itku oloon. Liikutun asioista hirveästi. 

Muuta: Plussatesti 26.7, röökin viime henkoset 30.7. Stressi ja tyhmyys sai minut sunnuntai ilta maananatai aamuyö akselilla polttamaan 3,5 tupakkaa. Sitten taas stumppasin ja nyt ollaan taas oltu reilusti yli 3 vuorokautta ilman. Välillä kiukuissani kaipaan sitä, tai sitä, että voisin ottaa sen yhden tai kaksi kaljaa... ihan älytöntä. Mulle entisiä rentoutumis-rauhoittumistapoja: tupakka varsinkin, olut on vain mukava nautinto. Mutta aika löytää uusia tapoja. :) Varsinkin, jos tuolla kohdussa kelluu se meidän oma Pikkuinen.... vitsailimme, että hänen nimekseen tulee sitten Raisa ;) Voimme kutsua häntä riesa Raisaksi :D Pelkällä hyvällä ja rakkaudella, mutta niin kulta pieni, jos siellä olet, niin juoksutat kyllä Äitiä ja Isiä jo varpaillaan pitkin maita ja mantuja.... Mites sitten, kun olet tässä?

Puhun (kuvitteellliselle...?) vauvalle paljon, mielessäni varsinkin... ja isäkin on painanut päänsä vatsan päälle ja kuiskinut hänelle sinne juttuja.. Mitä me molemmat toistamme on se, että Jos sinä olet siellä Pikkuinen, niin pidä kiinni ja pysy turvassa... 

Miten voi rakastaa jotakin näin paljon jo, ilman, että on varma onko sitä edes olemassa...?