En voi käyttää sanaa AAMUpahoinvointi. Tämä on aamuyö-aamu-aamupäivä-keskipäivä-iltapäivä-alkuilta-ilta-yö pahoinvointia. Huonot olot joko on läsnä koko ajan tai sitten ne iskee kuin hyökyaalto päälle esim. kesken ripsarin laiton kuten eilen. Onneksi meikkaan vessassa: käännös oikeaan ja norjaa. Ei pitäisi valittaa: pystyn kuitenkin juomaan ja syömään ja pysyy ne sisällä aika hyvin, ettei olla lähelläkään sitä hirvittävää olotilaa mikä ajaa monen tiputukseen saakka. Ja sanotaan; pahoinvointi alkuraskaudessa on sun paras ystävä, vaali sitä.. ts. kertoo, että hormonit jyllää ja niin pitääkin... Pelottaa vain, kun tiedän, että näillä viikoilla tämä ole edes pahimmillaan...  Tänään olisi 6+3. Ainakin toistaiseksi mennään tällä laskurilla. 

 

Aika huisia, kuinka tämä pieni ihmisen alku on saanut mun huomion. Pikkuinen on aikalailla ensimmäinen ajatus aamulla ja viimeinen illalla. Ja miljoona kertaa siinä päivän aikana. Hassua sinällään, koska emme ole vaavia nähneet ultrassa vielä, mutta minulle on alkanut tulemaan se olo, että siellä se köllii pienellä sykkyrällään ja kasvaa ja kehittyy kovaa vauhtia. Ja mikä oudointa: olen alkanut tuntemaan tyttö oloa. Naurettavaa varmasti, mutta jotenkin vain on semmoinen jännän varma olo tästä: siellä hän on ja kehittyy pieneksi tyttövauvaksi. 

 

Tässä hössöttäessä olen myös hankkinut ns. ensimmäiset äitiysvaatteet. Ts. ostin pari mekkoa, jotka olisin ostanut olen sitten raskaana tai en, mutta joihin mahtuu masu kasvamaan. Olen aika henkeen ja vereen mekko/hame ihminen ja rakastan sukkahousuja, joten todennäköisesti kuljen raskausajankin samoissa vermeissä. Tuskin tulen ostamaan hirveästi ÄITIYSvaatteita: ehkä muutamat housut, koska talvi... ja sukkiksia ja varmaan alusvaatteeita ja niitä ihmeellisiä tuubeja, joilla saa paidoille jatketta.. perusvaatteita siis.. Ja hyviin kenkiin ajattelin panostaa. Uusi talvitakki lie tulee olemaan välttämättömyys, viime talven takkini on sopiva minulle - yksin. Vauvamahaa sen sisään ei mahdu. Ja kohta ei mahdu mun tämän hetkisiin rintsikoihin tämä varustus tässä etumuksessa... Kovasti ovat turvonneet ja kasvaneet, tänään suihkussa huomasin sen paremmin kun aiemmin... 

 

Huomenna olisi ensimmäinen neuvola. Olen yrittänyt miettiä, että mitä siellä pitäisi tehdä tai osata kysyä. Olen jotenkin vain menossa sinne sillä asenteella, että kunhan se täti siellä on mukava tulee homma hoidettua asianmukaisesti olin sitten kysymys listan kanssa siellä tai en. Esitietopaperit matkaan ja ne päihdekyselyt ja ilmeisesti olemme avokin kanssa päättäneet, että haluamme synnyttää Kätilöopistolla. Matka sinne on järkevin ja se on mukavan oloinen paikka ja ollaan sitten keskustassa jo valmiiksi jos vauva täytyy kuskata kiireellä saamaan erikoishoitoa Meilahteen..vai Lastenklinikalle.. Mutta kuitenkin sinne lähistölle. Jorvi on kuulemma myös hyvä... ja eihän sitä koskaan sitten tiedä, minne mahtuu synnyttämään, jos sattuu olemaan vaikka kiireinen hetki...

 

Mutta se neuvola.. Mietin, onko mussa jotain vikaa, kun en keksi mitään kysyttävää. Olen kysellyt jo niitä asioita jotka mua vaivaa: alkuraskauden kivut ja vuodot. Ruokavalion handlaan, lisävitskut jne on hallussa, En tiedä tosin mitään mistään mysteerisistä sf mitoista ja mitä kaikkia niitä olikaan, muttei niiden aika taida olla vielä. Painoindeksini on lievän ylipainon puolella, 28 huudeilla, joten liekkö siitä tulee mussutettavaa... ja sokerirasitukseen varmasti joudun jo senkin takia ajoissa, mutta myös koska meillä suvussa on diabetestä. En odota sitä mitenkään innolla...  Avokki on tulossa mukaan ja toivon vain, että saamme sieltä hyvät eväät tähän alkuodotukseen. 

 

Olen muuten hurahtamassa myös kivoihin nettisivuihin.... ihania tavaroita ja vaatteita ja huonekaluja... Vaan järki päähän: vasta sitten ... joskus... annan itselleni luvan hurahtaa lopullisesti, kunhan Pikkuisen tila ensin selvenee... onko hän siellä oikeasti, vai olenko tuulimunahormonien sekoittama hölmö....

 

PS: vuoto on vähentynyt vähenemistään ja muuttunut jo kokonaan ns. ruskeaksi ts. vanhaa sieltä enää tulee ja oletan, toivon, sen pian loppuvan kokonaan...