Yksi niistä monista tulevista.. minulla on hirveä olo. Kertakaikkisen kamala krapula. Join varmasti 10 kaljaa eilen ja otin tuplat unilääkkeitäni, että nukkuisin. Nukuin, mutta sitten heräsin. Kohtua poltteli ja vasen munasarja vihloi. Oksetti. Vatsallaan makaaminen sattui rintoihin. Keho karjuu raskaanaoloaan, mutta mun mielessä on vain lause, ettei mulla ole enää vauvaa. Meillä ei ole, ei koskaan ollutkaan.

 

Illan viimeiset tunnit on jotenkin hukassa; muistan avokin sylissä sohvalla itkeneeni aivan hirveää tuskaani. Nyt on vain tyhjä olo. Pää on hyväksynyt sen, etten odota lasta.

Hyvin tyhjä olo.

Ja maanantaina tyhjenee entisestään. Omalla tavallani odotan sitä, pääsen sitten jatkamaan, pois tästä tilasta. Tilasta, joka ei ole mikään. Olen puolikas nainen. 

Mietin, miksei se spontaanisti vain tule itsekseen ulos? Kaksi viikkoa on tiputellut, päiviä välillä että ei ja sitten hyvin niukkoja, vhän runsaampia, mutta kaikenkaikkiaan todella vähäistä. Ja nyt, kohtalon sormen oikein osoitellessa  minua ilkkuen se vuoto on lakannut kokonaan: eilen ei mitään, tänään ei mitään. Kornia. Hyvin kornia. Ja julmaa. No, ensi viikolle on sitten luvassa vuotoa senkin edestä.. 

Kättärin täti sanoi eilen puhelimessa kun aikaa minulle soitti sinne, että käyt tänään apteekissa ostamassa särkylääkkeitä viikonlopun varalle ja antoi numeroita minne soitella jos vuoto ja kivut alkavat. Mä naurahdin lähes hysteerisesti siinä kohtaa: toivon, että alkaisi, mutta taitaa olla ihan toiveunia että niin kävisi. Ensi viikolle sitten saakin ottaa aamumurojen lisukkeeksi 1g panadolia ja 800mg buranaa. X3 d. Vihainen olo.

 

Eilen kun tultiin kotiin Femedasta sanoin avokille, ettei toista kertaa enää tule. Etten enää koskaan halua olla raskaana, edes yrittää sitä, koska se ei vain toimi.. en vain onnistu. Myöhemmin illalla sanoin, että mä toivon, että me voidaan yrittää uudelleen. Avokin silmissä ehkä syttyi jonkinasteiset tähtöset: oli toivonut, että sanoisin juuri noin. 

Tänään olen edelleen sitä mieltä, että haluan, että yritämme uudelleen. Jos vielä menee huonosti, voi olla, että muutan mieleni. Nyt mennään sillä, että kunhan tästä on selvitty ja hormoit palautuneet, on uuden yrityksen aika. Sitten. Joskus. Menee taas pari kuukautta ainakin. Nyt "osui ja upposi" 3-4 kierron väliin menevään aikaan. 3 menkat oli välissä.

 

Tällä kertaakaan en toivottavasti ala miettimään kiertopäviä.. ja ovulaation ajankohtia.. enkä muutakaan Vauvapuuha ajatuksia. Makuuhuoneemme saisi pysyä pyhitettynä seksille, ei vauvantekopuuhille. En enää koskaan halua takaisin sinne rumbaan. 

 

Hämmentää ajatus tulevasta. Koska elimistöni palautuu omaksi itsekseen? Nyt voin pudottaa painoani sen pari kiloa tässä odotellessa. Viidestä kymmeneen kiloa olisi paras tulos. 

 

Väsyttää. Ja vasta nyt kykenen näkemään itseni ulkopuolelle: myös avokki on kokenut menetyksen. Tämä lie tulee vahvistamaan vain meidän suhdetta, joka ei todellakaan ole ollut helpoimmasta päästä alunalkajinkaan.

 

Kiitos kommentoijille <3 Xena, sinun blogiisi jäin koukkuun ja toivon, että saan sen linkin.. pystyn sitten alkaa haistelemaan ilmaa sitä kautta.. enkä jäisi tähän Olen yksin - fiilikseen.