Noin. 2 viikkoa ja 4 päivää siitä kun ängimme minut täyteen cytotec'ejä ja kärsimme.. tai minä kärsin, mies kärsi koska minä kärsin. Ja tänään teimme raskaustestin, sen varmuustestin, että hormonit ovat kadonneet.. ja PUHDAS NEGATIIVINEN :) Nyt on helppo hymyillä. Aika aikaisessa teimme tämän, kun ohje kirjanen komentaa odottamaan 3-4 viikkoa, mutta koska minun oikeassa ovaariossani tuntuu kipristelyä, pistelyä ja muutenkin ovismaiset olot ja oireet, niin päätimme aikaistaa tätä... epäilen siis suuresti, että hormonitoimintani on käynnistynyt kuin vanha käki kello ja JOTAIN tässä kropassa tapahtuu.. ja koska me komennoista huolimatta emme ole koskeneet ehkäisyyn noin viikkoon enää - siitä lähtien kun vuoto oli hiljentynyt niin, ettei enää oikein huomannutkaan - niin piti varmistaa, että negaa ollaan... koska jos vaikka kävisi ihan uskomaton pulla, eli ei.. mutta JOS.. ja tulisimmekin jo heti uudelleen raskaaksi... tuskin.. mutta varmuudessa kivempi elellä, ko epävarmuudessa.. :)

Avokki jo eilen sanoi, että jos nyt kerta ovistuttaa niin ehkä minun olisi syytä varata lomareissulle mukaan parit pissaustikut, etten siellä sitten pämppää viinaa korsteenioloissa jos vaikka....

Elämme taas Odotuksen aikaa, vaikkemme ole Yritäämis linjalla... siis rehellisesti: molemmat varmasti toivoo sitä, puhummekin siitä, mutta emme kyllä vaakamamboile sen toivossa... tai siis sen takia, että tulos olisi positiivinen. JOnkin verran realismia jäljellä: minä edelleen jotenkin ajattelen, että tuo pikkuinen oli vain puhdas onnenkantamoinen, ja seuraavaa saamme mennä työstämään pillereiden ja piikkien voimin.. Mutta en ajattele sitä nyt. Tähtäämme edelleen Tammikuuhun. Siihen alkuperäiseen aikaan, kun meidän piti alkaa tälläisiä lisääntymisjuttuja miettimään..

Mutta perjaatteessa olemme siis siirtyneet raskausajasta keskenmenon kautta uuteen yritykseen...