Tuntuu niin epäreilulle, kun monet tulee raskaaksi kuin nappia painamalla... ihan kuin se olisi maailman yksinkertaisin asia, simsalabim ja done. 

Minä en. En sinne päinkään. Taas alkaa menkat, kp 29 tällä kertaa.... tunnen itseni niin surkeaksi. Epäonnistuneeksi. Olen kohta liian vanha oikeasti saamaan lapsia. 

Kaikki ne vuodet tässä välissä... mussa vain on joku vika, joka tekee mun raskautumisen lähestulkoon mahdottomaksi. Enkä todella osaa nähdä kesäista raskauttani minään lohdukkeena: päinvastoin se tuntuu vieläkin julmemmalle nyt... VUOSIEN jälkeen annetaan pieni toivon säde.. ja viedään se sitten pois.. 

Syli tuntuu niin tyhjälle ja lohduttomalle. Taas joudun kiertämään vauvat ja vauvojen vaatteet ja tarvikkeet kauempaa.. koska niiden näkeminen sattuu. 

Haluaisin vain antaa periksi kokonaan, lakata toivomasta... toivominen on tuskallisempaa kuin tieto..

Tieto siitä, etten tulee koskaan saamaan omaa biologista lasta.