Jos kaikki olisi mennyt hyvin.. Olisi äitienpäivä, minullekin.

Nyt sen sijaan mietin kaikkia niitä äitejä, joille on suotu onni saada elävä lapsi ja joille ylipäänsä raskaaksi tuleminen on niiden kalsarien pesuun verrattava juttu...

Onnea heille.

En ole katkera, en vihainen, olen vain tyhjä ja turhautunut. Joka kuu joutuu aloittamaan uudelleen ja uudelleen. Kp1 on ainoa varma asia elämässäni: se tulee joka kuu. Uudelleen ja uudelleen. Kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen... ja samalla minä vanhenen ja unelma siitä, että saisin edes sen yhden lapsen siirtyy kauemmas ja kauemmas realismista. Olen kohta 33 vuotias. Tiedän, että hedelmmällisyys laskee koko ajan. Biologinen kello tikittää, mutta aika onkin vihollinen.

Mietin, millainen pikkuinen olisi ollut, jos olisi päässyt maailmaan saakka. Minkälainen ihme pakkaus tässä olisikaan tuhisemassa (tai kirkumassa, sekin kelpaisi) vierellä.. Millainen persoonallisuus, millainen temperamentti, millaiset hiukset, silmät, huulet tai korvat hänelle olisi tullut?

Kysymyksiä, eikä koskaan vastauksia. 

Lapsettomuus: se ei ole aina valinta, ja on todella rankkaa yrittää kaikille vihjailijoille sanoa, että hei, äidiksi ei tulla, äidiksi PÄÄSTÄÄN. 

Kaksi enkeliä.. tuolla jossain. Toinen jo isompi, toinen vielä pienen pieni. Olen Äiti ilman lasta.

Hyvää äitienpäivää kaikille oikeille Äideille