Minä olin luovuttanut. Olin mielessäni jo käynyt läpi turhat hoidot ja istuin adoptioneuvonnassa epätoivotun oloisena, tietäen, etten sitäkään kautta saisi lasta.

Kp26 tuli illalla pieni tuhru. 7.8. Minulle, jolla ei menkat ala noin aikaiseen. Odotin hanojen siis aukeavan kp27. 8.8. Sinä aamuna tuli vielä vähäisempää tuhrua. Päätin antaa periksi mieliteoilleni ja testata vanhalla kunnon "Yksi viiva vain, on sun testattuais" raskaustestillä. Päivällä, n.4 tunnin pissitauon jälkeen Pregcheckin testiin piirtyi viiva minuutissa. Kontrolliviiva. Ja testiviiva. Kävelin tikku kädessä avokin eteen ja käskin sen kertoa että sekin ehkä näkee siinä jotain. Näki se.

Minä olen raskaana. 

Hetkonen.. kp27. 8.8. Liian aikainen plussa. Pakko olla kemiallinen. Pakko, vaikka onkin ollut outoja juttuja taas menossa - kaikki menee nykyään pms:n piikkiin, jopa valtiovelka! Arat rinnat on vain sitä, huonot olot, päänsäryt, vollottaminen, liikuttuminen, väsymys, jano, kuumeinen olo.. kaikki. Alkuvuonna tilaamani kaksi CB:n digitaalista muistui mieleeni... Joskushan ne on PAKKO käyttää, ennenkuin ne menee vanhaksi? 

Kp28. 9.8.  Alle neljän tunnin jälkeen pakko päästä vessaan. Testi. Mietin, että jos siinä lukee Ei raskaana niin taas sattuu ja lujaa, mutta toisaalta - sitä odotin. Minuutti, tai ehkä tunti, mahdollisesti vain 15 sekuntia... ja Raskaana. Lisää sekunteja, minuutteja tai tunteja... ja 2-3. Ei 1-2. Ajattelin, että sen on pakko olla maksimissaan se. 2-3. 2-3. Raskaana. Uni ei enää tullut....  

Kp29. 10.8. Sofipuikko lojuu nurkissa. Sekin käytettävä pois.. piirtyy viiva, toinekin. Mutta miksei se kontrolli- ja testiviiva ole yhtä tummia? Googlaan ja googlaan, sanotaan ettei sillä ole mitään väliä, digi on paras, luota siihen. 

Minä en voi. Olen hirveän peloissani koko ajan. Tänään virallisesti menkat myöhässä. Alavatsalla juilii. Etoo. Päätä särkee. Väsyttää. Selkäänkin juilii ja reisiin. Joka vessareissu on painajainen hereillä ollessa. Googlaan ja googlaan, itken turhautumistani: meidän PITI päästä sinne tutkimuksiin 4.9. Meidän piti saada selville miksen tule raskaaksi. Saada apua siihen, että tulisin. Nyt olen, mutten usko, että tämä on taaskaan mitään, mistä lopputulos olisi mitään eteenpäin kerrottavaa. Perunko sen ajan? Jos perun, niin siirtyykö se sitten taas vuodella? Vai pääsemmekö sinne heti jos tulee taas keskenmeno tai tuulimuna? Kohdunulkoista en uskalla edes ajatella. 

Toisille riittää se yksi testi ja sitten ollaan onnellisia odottajia. Minä olen tehnyt 4. Ja teen vielä ainakin 4. Ja en taida olla silloinkaan onnellinen odottaja. Tekee mieli kertoa kaikille, ja silti en ole uskaltanut kuin ihan muutamalle, jotka tiesi tulevista tutkimuksista. Ystävät tsemppaa: tällä kertaa kaikki voi mennä ihan hyvin. 

Yritän taas elää, kuin olisin raskaana. Henkisesti tällä kertaa paljon vaikeampaa. Paljon paljon paljon. Mietin, että mitä hyötyä siitä on, kun kuitenkaan en ole oikeasti raskaana tai siellä ei ole elävää vauvaa. Stressi voi aiheuttaa keskenmenon? 

En ole soittanut sen paremmin neuvolaan kuin klinikallekaan. Odotan tämän viikon, tai ainakin huomiseen. Ehkä huomenna soitan klinikalle. Pääsisinkö sinne varhaisultraan? Rauhoittuisi mieli. Muuten on mentävä yksityiselle ja se taas maksaa maltaita - viimeksi yli 200 euroa.. en haluaisi maksaa huonoista uutisista taas turhaa rahaa. Vaikka voihan siellä ollakin jotain elävää.. en tiedä. Olen ihan loppupuhkihalkikatki näiden miettimisten kanssa.

Kp28/30. Rv 3+6.