Taas katosi viikko jonnekin.. osittain se katosi, koska 3 päivää meni töissä ja nukkuessa..ja osittain... nukkuessa? Olen edelleen kuin nukkuneen rukous. Joskin uniongelmia on jonkin asteisesti siten, että herään öisin, enkä saa unta kun mietin ja pohdin.. Psyk.puolen lääkärini sanoi mitä lääkettä siihen voin ottaa, mutta toistaiseksi en ole ottanut koko raskausaikana mitään - edes pandolia. No vitamiinit tietysti.. mutta kuuluu asiaan.

Vielä reilu viikko ultraan. Kävin perjantaina 10+6 seulontaverikokeissa, jännitän tietysti mitä sieltä tulee riskitilastoiksi. Ja jännitän ultraa: onko ketään ja jos on, niin missä kunnossa... 

Tilasin myös kotiin dopplerin. En ole aikaisemmin uskaltanut tilata, koska en usko, että olisin sillä saanut mitään kuulumaan - enkä tiedä saako sillä ensi viikollakaan mitään, 11+1 on tänään... jossain sanotaan että ei kuulu ennen 12 viikkoa, jossain ettei ennen 16 ja jotkut saa kuulumaan ne jo rv8, toiset ei tyyliin koskaan kuin hirveellä työllä ja tuskalla.. mutta, kun se vempula ensi viikolla saapuu, niin saan kokeilla sitten ja pian onkin sitten ultra, jossa se totuus selviää... Toivoisin joskus, etten olisi tälläinen hermoheikko ahdistelija - mutta koska olen, yritän elää sen mukaan ja tehdä, mikä hyvälle tuntuu.

Vatsaongelmat: mun maha oli sekopää koko syyskuun... ensin se ei toiminut mitenkään päin ja sitten se toimi niin hirveästi, että rajoitti jo elämääkin. Ruokavalio piti laittaa ihan uusiksi ja maitohappobakteereja tuli syötyä kystä kyllä... 3 tablettia päivässä kaiken muun maitohapoilla kyllästetyn ohella.. nyt otan enää yhden kapselin. Olo on parempi sen suhteen.

Muut oireilut: olen aika vähä oireinen... hirveepiä rintatuntemuksia ei ole, on ne hieman arat ja turvoksissa muttei mitään kummempaa, pahoinvointia on edelleen, mutta tän kanssa voi elää - ei ole koko aikaa enää tequila krapula olo joka lannisti sohvaan makaamaan silmät kiinni. Väsymys on oirelistani top 1. Ja kohdun seudun erilaiset tuntemukset sijalla 2. Kiristelee, kipristelee, puristelee, repii, riuhtoo ja jos seisoo pitkään niin alkaa jomottelemaan enemmän.. mitään supistusmaista ei onneksi ole. Ja vuodot: ne ovat onneksi pysyneet poissa. Viimeksi oli oikeaa vuotoa 3 viikkoa sitten! Ja silti joka vessakäynnillä edelleen pelkään, että koska sieltä taas ryöppyää...

Yritän elää siinä uskossa, ja toivossa, että meidän rakkauspakkaus Villikko on kohtuyksiössään ihan hyvällä mallilla ja kehittyy kovasti koko ajan... tällä viikolla kaverin pitäisi olla jo n.5senttimetrin mittainen ja painoltaan 10-15g. Pieniä hampaiden alkuja pitäisi olla jo ja sydämen tykytellä n.150 kertaa minuutissa..  Aikalailla valmista kauraa sisuksiltaan ja muutenkin ulkoisesti muuttunut ihmiseksi tunnistettavaksi käsineen ja jalkoineen..  Niin pieni vielä, ja silti niin suuren suuri. 

PS: Dopplerin mukana tulee myös sukupuolitesti. Ihan huvikseen sen teen, ei sillä, että niihin tuloksiin uskoisin, mutta huvin ja urheilun kannalta. Siskoni aikoinaan teki saman ja sai lilan vastauksen, tulkittuna enemmän sinilila kuin punalila ja poikahan sieltä tuli.. mutten usko, että ne ihan tosissaan toimii - hauskaa silti. Otan oikeudekseni esikoisen odottajana seota edes jonkin verran, koska en muutoin ole usklatanut vieläkään nauttia olostani - tai siis olla.. olla se Onnellinen Odottaja...