Ällikällä lyötynä tajusin eilen, ettäpoks vaan, kymppi viikko alkoi.. pieni huokaus: olemme pidemmälle kuin viimeksi. Toki viimeksi asia oli ihan eri, kun vitaalia alkioita ei koskaan löydetty edes, nyt pieni on nähty kahdesti - hyvin elävänä.
Perjantaina olin neuvolalääkärillä. Reissusta jäi hieman pahamaku suuhun, koska lääkäri keskittyi aivan vääriin asioihin siellä mielestäni, nimittäin lääkitykseeni, jota ei tällä hetkellä edes ole. Hänen mielestään pitäisi olla. Siitä sitten jankkasimme ees taas... ja kaikki ne kysymykset mitä halusin esittää, jäi varjoon. Kerkesi sentään hemoglobiinin kertoa: 114. Seurataan, nyt ei hälyyttävää. Ja teki sisätutkimuksen, koska mulla vuototausta ja edelleen ne pelottaa. Sisätutkimuksessa kaikki edelleen kiinni, siistiä, ei veristä vuotoa. Kohtu palpoituna tuntui kasvaneen, vastasi viikkoja. Kaiken järjen mukaan kaiken pitäisi siis olla hyvin. Jokatapauksessa minä joudun taustani takia äitiyspoli seurantaan - en kerennyt edes kysyä mitä se meinaa. Mutta lokuun 7 päivä meillä on aika ensin kätilölle ja sitten erikoislääkärille, joka tekee ilmeisesti sen nt- ultran samalla. Pelottavan pitkä aika sinne vielä odotella... mielessä käynyt monesti, jos menisi yksityiselle vielä ennen sitä, mutta... en tiedä.. uhhuh... Omaan ahdistukseeni tilaan lääkkeeksi kotidopplerin. Ei näillä viikoilla vielä välttämättä - ja hyvin epätodennäköisesti - mitään kuulu, mutta parin viikon päästä luulisi jo..
Katselin eilen I'm pregnant sovellustani: olen sinne kaikki Spotting-bleeding plussat merkinnyt - nyt syyskussa niitä on tullut sinne vain 3, mikä on melko vähäistä, kun vertaa elokuuhun, jossa jo yhden viikon aikana tuli monta plussaa.. ehkä ne vuodot tästä vähenee.. en tiedä.. toivon... ja sitten mietin jo sitäkin, että onko se sitten huono jos ne vähenee - eikö kohtu enää kasvakaan?? Kaikenlaista siis päässä pyörii.. hoh hoh... tyhmä mikä tyhmä. Ehkä kuitenkin kaikenkaikkiaan olo on hieman rauhallisempi kuin alkuun... olen pakottanut itseni hyväksymään tätä tilannetta: meidän vauva voi hyvin ja kasvaa ja kehittyy, jos niin on tarkoitettu. Ja jos jokin menee pieleen, en siihen voi itse vaikuttaa. Minä teen jo kaikkeni, ettei menisi - enempään en voi vaikuttaa. Toivottavasti tämä 1,5 päivää sairastettu vatsatauti ei tehnyt mitään hallaa... ei luulisi.
Oireistoa:
Pahoinvointi tuntuu alkavan väistyä, ei enää tule niin hirveitä kohtauksia ja päiviä, ettei voi kun maata silmät kiinni. Etoo ja tulee pahaa oloa, muttei oksu lennä. Ruokahalussa on hieman vikaa: syön vain tiettyjä asioita ja lämmin ruoka etoo - tällä viikolla olen tainnut syödä 3 kertaa lämmintä ruokaa. Kahvia ei tee mieli yhtään.. Väsymys on aivan hirveän valtavaa. Nukun päiväunet, tai kahdet.. ja yöunet venyy helpolla 9-11 tuntisiksi. Ja uupumus iskee ihan pienestä. Tissit edelleen roikkuu tuossa mukana, välillä ne on enemmän kipeät kuin toisina päivinä. Hiukset näyttää sille, kun seisoisin aamuisin öljytynnyrissä pää edellä :( Eilen oli menkkakipuja, ja sitten, kuten osasin odottaakin, tuli hieman vuotoa vessassa käydessä, ei muutoin. Muutoin kipuilut on olleet enemmän pistosmaisia oikealla ja vasemmalla - ilmeisesti jotkin kannattimet siellä venyskelee...
Eräänä päivänä näin kaupassa ihania pieniä vauvan vaatteita.. voi itku... mutta sellaisten aika ei todellakaan ole vielä! Ehkä sitten joulun jälkeen uskaltaa alkaa miettiä..
Elimistössäni tapahtuu:
Kommentit