Mietin tässä viime yönä kovasti, että onko vauva vielä elossa.. pieni sikiö - koska alkio aika on nyt ohi.. Jännittää hirveästi.. Mitään syytä ei varsinaisesti ole luulla, miksei olisi... kai tää on tätä epävarmuutta joka kuuluu asiaan... isoimmat pahoinvoinnit on selkeesti jääneet taakse - niitä tulee, muttei enää koko ajan ja jokapaikassa ja ilman varoitusta. Ja nyt niihin jopa auttaa välillä syöminen tai juominen.. Muutoin on aika oireetonta.. alavatsaa repii - mutta laitan ne kasvukipujen piikkiin. Odotan nyt vain, että 12 viikkoa tulee täyteen ja että pääsen ultraan taas näkemään villikon... 

Mietin myös viime yönä sitä, miten taikauskoinen mä osaan olla joskus... Olimme tuossa kesällä Lontoossa lomailemassa ja siellä eräänä sateisena päivänä jäimme puiston reunaan seisomaan ja ihastelemaan vedessä melskaavia lintuja.. oli hanhia, joutsenia, flamingoja, kaikenlaisia pieniä vesitipuja... ja sitten oli kaunis, ylväskatseinen haikara. Haikara seisoi tuijottaen suoraan minuun ja ystävääni, joka seisoi vieressäni. Sen katse oli niin läpitunkeva, että sain kylmiä väreitä.. Kaverini kanssa vitsailimme, että se tuijottaa suoraan häneen, että vauva uutisia sinne tiedossa... Minä salaa toivoin, että haikaran silmät olivat suunnattuina myös tiiviisti minuun. Koska alkoi satamaan vielä enemmän siirryimme pienelle katetulle sillalle ihan lähistölle ja siinä lintuja katsellessani huomasin toisella puolella siltaa olevan koko pohja täysi kiiltäviä kolikoita.. Toivomus"lähde"!! Ehdotin ystävillemme ja avokille, että tehdään toivomukset ja punnat jakoon.. Toivomuksia ei koskaan saa sanoa ääneen, ennenkuin ne toteutuvat.. minä siis voin sanoa nyt omani: Anna mun tulla raskaaksi. Anna meidän saada lapsi. Tämä oli ihan heinäkuun alussa, mahdollisesti kesäkuun viimeisiä päiviä ja toivomusta seuraavalla oviskerralla tulinkin raskaaksi. Taikauskoa? Mä olen se hölmö, joka toivoo myös tähdenlennoilta ja puhun tähdille, koska ajattelen, että edesmenneet rakkaani ovat siellä, tähtinä. 

Haikara

Toivomus"lähde"