Siinäpä nuo kuulumiset kiteytyy. 

Olen. Aivan. Uupunut. Koko ajan. Missä on se toisen kolmanneksen hehkeä, pirteä olo? Vissiin mennyt ohi tän osoitteen... ei sillä, tätä toista kolmannetta ole vielä edetty edes pitkää matkaa, mutta silti.. Pahat olot on vähenneet kyllä, niitä tulee edelleen, muttei mitään verrattuna aiempaan. Enkä tosin enää nukukaan 16 tuntia vuorokaudessa, sen sijaan yöt on tosi rikkonaisia ja juoksen pissalla 3-5 kertaa, n.1,5-2 tunnin välein.. ja uudelleen nukahtaminen on hieman haastavaa välillä. Myös kasvanut kohtu tuntuu kummalle, painaa ja vanhat uniasennot ei tunnu enää hyviltä. Kuuntelen haikeana muita, jotka hehkuvat raskauden onnea ja iloa ja nauttivat muuttuvasta kehostaan... Olen viallinen tässäkin suhteessa näemmä. 

Kiitollinen olen vauvasta, niin hirveän kiitollinen ettei sanat riitä, mutta olenkin aina sanonut haluavani lapsen, en raskautta varsinaisesti. "Kärsitään" tämä, niin palkinto kyllä on parempi kuin mikään muu koskaan. Vaikka en edelleenkään kuvittele muuttuvani superäidiksi ja täydelliseksi. Tuskin vain, pikemminkin kaukana siitä. Mutta toivottavasti riittävän hyväksi meidän pienelle.

Mutta lisää oloja ja eloa:

Tällä viikolla oli se KAMALA sokerirasituskoe, koska minulla on lähisuvussa diabetesta jouduin siihen jo näillä alkuviikoilla. Paaston pitäminen oli muutoin ihan helppoa, paitsi juomattomuus... mä olen tottunut lipittämään vettä pitkin päivää ja yötä. Labraan mennessä olin kuolla janoon. Ajallaan pääsin ekaan mittaukseen. Ja sitten piti juoda se aivan kertakaikkisen kamala "vadelman"makuinen sokerilitku. Mä nielin omaa oksennustani ja kysyin koko ajan kelloa, että kerkeän varmasti sen juoda alle sen 5 minuutin. Vikalla minuutilla kulautin loput ja sain kuin sainkin nieltyäkin kaiken, sekä pidettyä ne sisällä. Päälle sain puoli desiä vettä. Ehkä yksi elämäni parhaista vesilasillisista. Siirryin lepohuoneeseen odottelemaan seuraavaa verikoetta. Otettiin 1 tunnin kohdalla. Olin juonut n.1dl vettä kaikkiaan. Siinä kohtaa mua myös oksetti, mahassa kiersi, mua pyörrytti, pulssi hakkasi hulluna, paleli ja oli hiki. Kokeen jälkeen jatkoin lepoilua ja join n.1dl vettä. Kahden tunnin kohdalla toinen koe ja mua edelleen oksetti ja pyörrytti. Kävelin seiniä pitkin ja olo oli todella unelias... Kokeen jälkeen luulin oksentavani, mutta mahaoli täysin tyhjä. Labran ulkona istuin raittiissa ilmassa ja jyrsin karjalanpiirakan. Ja sitten toisen.

Loppupäivän kaikki oksetti, ja suurimman osan syömisistä oksensin. Varsinkin kaikki vähänkin makea. Ja olo pysyi huonona koko päivän. Seuraavana aamuna sitten jo parempi ja soittelin tuloksia melko varmana siitä, että mulla on arvot liian korkeita. Joskus oma paastoarvoni oli 6,9, eli likipitäen diabetes. Nyt paasto oli 11 tunnin jälkeen 5.1 (raja ilmeisesti 5,.). 1 tunnin arvo oli 8.3 (pitäisi olla alle 10 muistaakseni). Ja 2 tunnin arvo olikin sitten 3.2 (pitäisi olla alle 8.6 muistaakseni). Tuo 2 tunnin arvo aiheutti hälyn ja älämölyn ja lähetteen äippäpolille ja kiirellisesti neuvolaan neuvontaan ruokavalion ja liikunnan ja ties minkä mittauksen suhteen.. Minä luulen, että silkka mittausvirhe. Koe tehtiin kyllä oikein ja verikoe otettiin oikein ja se putkilo oli varmasti mun verta, mutta silti jokin mennyt pieleen.. ja nyt sitten siitä saa kärsiä.. Jos verensokeri oikeasti olisi noin alhaalla, niin johan siinä oltaisiin shokissa. Kai. No, tädit ei saaneet enää tälle viikolle "paniikki aikaa" joten ensi maanantaille sitten, enkä tietenkään pääse edes omalle terkalleni vaan joudun jollekin ihan muulle, jolta sattui vapaa aika löytymään.. No, mennään ja katsotaan.. toivon, etten joudu uusiaan koetta, koska se oli ihan oikeasti hirveetä. 

 

Muun viikon olenkin viettänyt aikaa äitini kanssa, joka tuli kyläilemään lomallaan.. ollaan oltu kylpylässä ja shopailemassa.. ja minä olen ollut aivan loppu..  eilen mulle sanottiin, että mä näytän kuulemma kulahtaneelle. Kiva.. :( No varmasti näytänkin. 

Seuraavat viikot menee kiireessä.. meille on tulossa muutto.. pakkaa, siivoo, maalaa, purkaa, asettele, järjestele, siivoa lisää.. täytyy koota apuvoimat muuttoon, mulla fyysinen rasitus aiheuttaa kivut alavatsalle, alaselälle ja nivusiin.. Uuteen kotiin tulee melkein puolet lisää tilaa ja vauvakin saa oman huoneen. Ja vauvantarvikkeillekin on sitten tilaa... niitä on alkanut kertymään.. yht'äkkiä vain meillä on sänky, hoitopöytä, yhdistelmävaunut.. ja vaatteita on tarjolla monesta suunnasta.. ja vauvan tarvikkeita.. ihan hyvä, ettei tarvitse kaikkea ostaa uutena..  Ja uuteen kotiin muutenkin mahtuu meillekin isompi sänky sekä muutkin tavarat paremmin paikoilleen.. Tavallaan odotan, että pääsen sisustamaan vauvan huoneen.. ja järjestelemään sen hänelle valmiiksi. En tiedä kumpaa sukupuolta vauva on, mutta huoneeseen jokatapauksessa tulee neutraalit värit ja myös vaatetuksessa suosin unisex värejä mielummin, kuin että poika on kesätaivaan sinisissä ja tyttö ruusunpuna pinkeissä.. niitäkin, tietysti, mutta myös ihan moniväristä. 

Tänään lähden lapsuudenystävän tykö viikonlopuksi. Toivon hyvää ruokaa, lepoa, ulkoilua ja saunomista, sekä luonnollisesti paljon aina niin ihania juoruhetkiä. :D Kun kaikki maailman asiat puidaan läpi. Huomenna alkaa myös uusi viikko, taitaa alkaa jo viidestoista viikko, tänään on 13+6. 

Yhden mammapaidan lisäksi ostin kahdet mammasukkikset.. talvisukkiksia oli pakko ostaa, ajattelin järjellä, että liekö parasta valita suosiolla mama mallistoa.. 

Nyt voisin kuunnella vauvaa hetken, se on mun oma rentouttava hetki päivittäin.. ja joka kerta yllätyn kun vauvan voi paikallistaa yhä ylempää ja ylempää koko ajan.. yhtä ällistyttävää on myös se, miten paljon pikkuinen alkaa jumppailla ja polskia karkuun dopplerin alta, kun on hereillä.. jos onnistun valitsemaan unihetken, niin löytyy helpolla ja syke on hitaampi, 130-140 luokkaa, mutta kun herää ja alkaa melskaamaan nousee sykekin 144-155 puolelle. Ihana bebee <3