Hurahtipas hetki etten olekaan kirjoitellut... ja uutta on tietysti sattunut ja tapahtunut vaikka kuinka ja paljon? No ei nyt suoranaisesti, mutta jotain kuitenkin :)

Tärkein on se, että tiistaina olimme kauan odotetussa (ja pelätyssä) ultrassa ja lääkäri tapaamisessa äitiyspolilla. 

Ultrassa maattiinkin sitten pohjanmaan kautta, kun Villikko oli saanut satsuma aamupalan ja jumppasi niin, ettei meinannut antaa mittoja ottaa ollenkaan. Lopulta kuitenkin onneksi ja crl oli 65mm aikalailla ja niskaturvotus 1,0mm. Siellä näkyi aivojen kaikki 4 lohkoa, oli kaksi jalkaa, kaksi kättä ja pieni nenä (aivan isänsä nenä!). Vauva vilkutteli, piteli polviaan, potki jaloillaan ja huitoi ja viuhtoi... näytti joka kulman itsestään kuperkeikkoja viskoessaan ja aukoi suutaan kuin höpötelläkseen kuulumisia. Sykkeetkin antoi kuunnella, 151 lyöntiä minuutissa. Saimme 7 kuvaa mukaamme, tässä pari otosta pienestä.

Kätilö oli aivan ihana, samoin lääkäri. Todella mahtavaa henkilökuntaa ja todella kokonaisvaltaisesti otettiin huomioon koko terveydentilani sekä koko perheen hyvinvointi ja jaksaminen. Ja kartoitettiin jo mahdollisia avuntarpeita. Mitä samalla selvisi on veriarvoissani oleva häikkä, tai pikemminkin rauta-arvoissani. Hb oli edellismittauksella 108 ja lääkäri epäili, että se varmaan vielä laskenut entisestään, ja S-Fe arvoni oli 3. Eli elimistöni on rautavarastoiltaan aikalailla done. Rautavalmisteiden kanssa on tosi vaikeaa: mikään ei tahdo sopia ja nyt sain vielä yhtä määrän kokeilla, ja jos sekään ei toimi, niin sitten pääsen saamaan sitä i.v muodossa. Ja hyvä niin. Olen aika väsynyt koko ajan. 

Miksi rautalääkkeet ei sovi? Saan kamalia vatsakipuja niistä, pahoinvointia sekä joko menen ihan kuralle tai sitten vatsa lakkaa toimimasta kokonaan.. ja muutenkin koko raskaus on ollut mun muutenkin hankalan vatsan takia vielä hankalampi... vatsa ei ole enää hankala: se on mahdoton! Siksi siis luumua.. joka muodosssa.. apteekin luumumehua.. luumuja, luumu vauvansoseita.. vettä.. kuituja... hedelmiä.. ja olen tässä viikon sisään juonut likipitäen pullollisen Laevolacia... että näin... Paino nousee kuin raketti, enkä ihmettele yhtään MIKSI. Ja olo on tosi ikävä, kun turvonnut ja kipeä :( Mutta joskos se tästä.. joskus...huoh... 

Sitten on vielä asuntoasiat.... mä saan verenpaineet pilviin kun ees ajattelen sanaa asunto. Nykyinen koti on ihana, mutta aivan liian pieni ja myös epäkäytännöllinen. :( Joten uuden metsästys on kovassa vauhdissa..  No.. se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Tänään kävimme katsomassa yhtä asuntoa, jota meille tarjottiin, mutta... mutta.. mutta... sitä pitääkin nyt sitten sulatella hieman, että onko sekään kuitenkaan se meidän asunto... jotkin asiat jäivät kalvamaan, mutta otamme pienen aikalisän ja mietimme sitä nyt rauhassa hetken...  tilaa olisi tuplat ja sijaintinsa puolesta toisaalta olisi oikein hyvällä paikalla.. ja sitten samalla.. ei. Sanoinkin avokille, että olisi paljon helpompaa jos kysymys olisi vain meistä, mutta nyt on kysymys myös vauvasta.. ja kaikki pitää ajatella vauvan kannalta parhainpäin..

Olen meinaan alkanut uskomaan, että meille tulee kuin tuleekin vauva! Toki vielä voi sattua ja tapahtua mitä vain, mutta yritän nyt ajatella, että kaikki menee hyvin. Seulontakokeistakin tuli vastaus, ettei lisätutkimuksiin ole mitään syytä.. 85% downin syndrooma on siis ainakin pois luettu. Ja rakenneultrassa joulukuun alussa toivottavasti tulee lisää hyviä uutisia... ja kenties pienen sukupuolikin selviäisi. :)

Huomenna alkaisi jo neljästoista raskausviikko..  tuntuu, että aika menee hirveän nopeasti nyt.. ostin myös jo ensimmäisen äitiysvaatteeni. Kirppikseltä, 3,5 euroa. Mutta äitiysvaate. Pian on pakko löytää takki... ja sopivammat kengät. Selkä ei tykkää saappaistani, joissa on n.5 centin korko.. issias kiukkuaa heti, vaikka yleensä nimenomaan ollut päinvastoin, jos kävelen matalilla kengillä.. selänasento tuntuu muuttuvan, samoin huomaan lanteen työntyvän enemmän eteen... ja mikä hirveintä: mä olen alkanut lääppimään omaa vatsaani.. laittaa kättä sen päälle ja silittelemään... ei se mitään, jos tekisin niin vain kotona, mutta että myös ulkona ollessani.... Olen tulossa muumimammaksi. Hempeäksi hössöttäjäksi.