Tänään oli toinen neuvola, raskausviikot 15+3.. Kaikki oikein mallillaan..pissa puhdas, verenpaine erinomainen, jopa matala, 107/57 lukemilla.. Lakua ja salmiakkia siis edelleen saa syödä, kun mua huimailee, varsinkin ylösnousuissa kovasti. Painoa tullut n.300g/vko - todellisuudessa ei ihan noin paljoa, mutta tietysti tänään oli tosi turpee olo ja olin turvoksissa, kun viime yö meni - taas - harakoille. Mutta vaikka olisikin, niin kuulemma oikein hyvin menee.. Mun neuvolakortti on kuulemma siisti, mikä ilmeisesti tarkoitti sitä, että kaikki on siinä juuri kohdillaan.. Sokereita olen joutunut mittailemaan, kun oli se 2 tunnin arvo niin hullun matala ja matalia arvoja antaa nyttekin helpolla pari tuntia syömisestä.. ja aamujen arvotkin olleet 4.4-4-9 ja tunnin arvoista korkein oli 7.0, en muista mitä tuolloin söin, taisi olla omenaa ja leipää.. Mutta ettei tarvitse niitä nyt enää joka aamu mittailla, harvemminkin riittää, ja joskus testailla että tuleeko muutoksia sinne...

Vauvaakin kuunneltiin ja th kehui, miten tasainen, vahva ja helposti löydettävissä oleva syke vauvalla on. Stondi vatsalle ja se oli samantien siinä - niin se menee kotonakin. Korttiin merkittiin keskisykkeeksi 145. Ja läpi kuului kun bebe muljahteli kehdossaan.. loiskis vain... Kohtu on oikein hyvissä mitoissa, ei mitannut, mutta tunnustelemalla.. On vielä korkeammalla se korkein kohta kun itse uskoinkaan.. ei siis ihme, että vatsa oikeasti työntyy eteenpäin... 

Ja illalla musta tuntui, että ekaa kertaa alavatsalla tuntui jotain.. kuin pieniä kuplasia.. en tiedä sitten oliko ne vauvasta tulevia vai jotain suolistojuttuja - ehkä jälkimmäistä, vaikka voisihan sitä toivoa, että se oli Sitä itseään.. 

Puhuin paljon myös peloistani ja ahdistuksestani, ja th lupasi lähetteen psykologille.. soittelen loppuviikosta sinne ja kyselen mahdollista aikaa.. Ja isoja päätöksiä pitäisi tehdä sen suhteen, että vaihdammeko neuvolaa muuton myötä.. Uusi koti sijaitsee sen alueen aivan neuvolan vieressä, mikä olisi kätevää varsinkin kun on tulossa talvi ja jos sitten loppuajasta joutuu sen kerran viikossa sinne kulkemaan.. Ja toisaalta taas olen jotenkin jo kerennyt tottua tuohon omaan neuvolaan ja omaan terkkariin.. en tiedä, pitää miettiä monelta kannalta. Yksi vaihtoehto on, että raskaus hoidetaan tuolla missä ollaan nyt ja sitten vauvan synnyttyä siirryn uuden kodin läheiseen.. Muutokset on inhottavia, oli ne niin tai näin. Ja molemmissa on puolensa. Sekä siinä että jää tuonne ja siinä, että siirtyisi. 

Olen kuulemma turhankin huolissani kaikesta ja mietin asioita liiankin syvällisesti.. sanoin, että pelkään, että musta tulee huono äiti. Terkkari lohdutti mua lauseella, minkä Jari Sinkkonen on kuulemma suustaan laskenut: Luoja varjelkoon meitä täydellisiltä äideiltä. En mä täydellinen haluaisikaan... mutta edes kelpo äiti. No, siksi sinne psykologille yritän päästä, että saisin päätäni purettua ja syyllisyyttäni järkeistettyä..TIEDÄN ettei mun raskaus ole muilta pois, tai mun vauvan saaminen.. tai ettei se ole mun syy, jos muut eivät vielä omaa onneaan saa.. Minäkin odotin omaa onneani, tänään karkeasti laskin, että 5220 päivää, ennenkuin hän ilmoitti tulostaan.... Todella sekavia, ristiriitaisia ajatuksia ja pelkoja.. huoh.. Onneksi avokki ihan oikeasti kuuntelee ja yrittää lohduttaa ja rohkaista.. Jos jotain todella upeeta tästä raskaudesta on jo nyt seurannut on se, että meidän parisuhde tuntuu lähentyneen entisestään.. en oikein osaa selittää miten, mutta... Ehkä se olen minä, se, että minä olen vokin mielestä rauhoittunut hirveästi ja olen pehmeämpi ja herkempi.. en tiedä.. jänniä juttuja..

Seuraava neuvola onkin vasta 15.12, sitä ennen on vielä rakenneultra, jota odotan innolla.. 

Kiitos vierailijoille sanoistanne. Ja I, ihana, et sä tiedät mistä mä puhun.. tuntuu, et kun näistä sanoo ääneen joskus, niin katsotaan kuin viallista...