Eilen sain tietysti henkisen hermoromahduksen vaikka päällepäin olinkin tosi coolia likkaa... kaverilleni pistin vinkuvonkuviestiä, kun ei mitään kuulunutkaan... lohdutteli siinä sitten ja mainitsin siitä viuh viuh äänestä, jonka kuulin ja kaverini pyysi minua nauhoittamaan sitä analysoitavaksi. Hyvin normaalia tälläinen YYA sopimus. :) No, siinä sitten olin mättänyt pari herkullista keksiä juuri ja ison läjän satsumoita ja aloin uudelleen laitetta kaivelemaan esille ja etsimään viuh viuh - ääntä.. löysin sen ja muutakin ihme ääntä jonka sitten lähetin kaverilleni.. siinä samalla jatkoin sondin pyörittelyä aivan häpyluun yläpuolella, osittain tuntuu, että kaivautuneena sen alle :P ja siinä ne tuli!

MEIDÄN VAUVAN SYDÄNÄÄNET. Näyttöön tuli 145-155 lukemat ja alkoi kuulumaan nopea laukkaääntä muistuttava pompotus. Kiljaisin avokin paikalle ja pakko sanoa, että hänen hymynsä valaisi kyllä koko huoneen. Se hetki oli jotenkin todella Wau. Pienen hetken, n.15 sekuntia, Villikko antoi itseään vakoilla ja sitten joko sondin asento muuttui tai pikkukaveri karkasi alta, mutta äänet katosivat ja uudelleen en enää niitä paikantanut. Siinä sitten pölmistyneenä varmistelin avokilta, että kuulihan hän ne myös ja olikohan ne varmasti vauvan sydänäänet. Avokki on aivan vakuuttunut siitä, että oli ne.

Pieni toivo elää minussa, että pieni elää minussa... nyt hieman helpottuneena, hieman vähemmän kauhuissani kohti tiistaita...

EDIT: 11+5, nyt aamulla äsken makoilin melkein tunnin dopplerin kanssa tuossa sohvalla.. välillä laitoin pois ja sitten taas uudelleen ja lopussa kiitos seisoi: Villikko asettui anturin alle esille ja antoi mun kuunnella 150 hakkaavaa sykettään. Nyt sain nauhallekin sen jumputuksen.. niin WAU olo, kuin olla ja voi!!