Niin se vuosi taas meni... viime uutena vuonna join hyvin, ja jammailin baarissa ystävien kanssa.. Nyt lötkötän kotisoffalla ja hymyilen kun neiti kohtukehdossaan pitää jameja pystyssä. Ehkä lähdetään käymään jossakin, ehkä ei.. en vielä tiedä.. Mukavuus kertoimet kotona ois kovat, mutta sitten... uusivuosi, kahdestaan kotona?? Nyt kun vielä voitas mennä, ilman pikkuista? Niimpä niin...

Vuoteen on mahtunut paljon hyvää ja sitten surua roppakaupalla.. luopumista, pelkoa... Tänään pikkuveljeni olisi täyttänyt 28 vuotta, jollei elämä hänen osaltaan olisi loppunut viime keväänä, huhtikuun kymmenentenä. Ikävä on häntä.. ja pelkään salaa, että tämä vauva päättää syntyä samana ensi vuonna.. vuosipäivänä.. Toivon, ettei niin käy. Veljeni olisi halunnut nähdä mut raskaana, saamassa vauvan..ja nähdä mun vauvan. Mun veli rakasti vauvoja. Häneltä jäi itseltään kaksi poikaa..

Luovuin myös toivosta saada koskaan lapsia... ja sitten sain tämän elämää suuremman lahjan, joka nyt potkiskelee sisuksissani.. Mennään 25 raskausviikkoa.. viikot vain vierii eteenpäin ja vatsa kasvaa.. 

 

Vauvan huone alkaa muotoutumaan.. ja hirmuisesti on pienelle jo tavaraa ja vaatetta... Tällä viikolla anottiin hänelle lapsilisä sekä minulle äitiyspäivärahat ja vanhempainvapaa tuet.. ja samalla haimme lapsen isän toiveesta äitiyspakkausta. Itse en olisi sitä halunnut, mutta jos se on avokille niin tärkeä, niin mikä minä olen sitä estämään.. :) Kenties parin viikon sisään saamme boksin kotiin pengottavaksi. :)

Kävin tänään vaa'alla kurkkaamassa joulun tuomat lisäkilot.. reilussa kahdessa viikossa painoa oli kaiketi tullut 700g.. en käynyt aamulla vaan päivälla.. mutta ilmeisesti tilanne ei ole niin paha, kuin olen pelännyt.. Varmaan takaisin rajumpana tulleella pahoinvoinnilla on osuutensa.. Verenpaineet tuntuu laskevan ja etova olo vaivaa 24/7 riippumatta mitä syö tai juo ja ompa tuota norjaakin saanut taas puhella useaan otteeseen.. En tiedä miksi näin.. Pitää kysyä seuraavalla äippäpoli käynnillä.. että mitkä vois vaikuttaa tällälailla.. Kurjaa on.. ja olo on muutenkin todella vetämätön ja väsy.. ja mä näytän aika karmealle.. silmien ympärillä on pandamalliset renkulat.. Yöunien katkonaisuus ja puute suurin syy lie.. Mikä valvottaa? En oikein tiedä..vessassa juoksut ja lonkkakivut.. ja tietysti beben jumpat toisinaan.. mutta muutoinkin heräilen ja makaan hereillä.. mietin asioita ja pohdiskelen tulevaa.. Odotan tulevaa.. jännitän tulevaa.. Kaikki on sekaisin mielessä.

Olen myös surrut hurjasti sitä, kuinka yksinäiselle musta nykyisin tuntuu... ei ole oikein ketään, kuka olisi samassa tilanteessa.. tai sitten ihmiset asuu liian kaukana..tai mun seura ei muuten vaan enää kelpaa.. Ystävät, tai ne ihmiset keitä ystävikseni luulin, ovat kadonneet.. Ja välillä mieskin tuntuu elävän liian paljon omissa maailmoissaan... Joskus mietin, että se olen minä ja vauva vastaan maailma.. Kuvainnollisesti, ei kirjaimellisesti. Tunnistan itsessäni masennuksen merkkejä.. mutta joskos ne tästä taas..

 

1 tunti ja 47 minuuttia vuoden vaihtumiseen. Siihen vuoteen, jolloin minusta tulee Äiti. 

 

 

Rauhallista uuttavuotta ja onnea tulevalle vuodelle kaikille!