Jestas, kun osaa ihminen olla VÄSYNYT. Kirjaimellisesti. Uupunut. Loppu. Rikki. Kroppa ainakin tuntuu rikkinäiselle, kun ei enää vaan jaksapystykykene ollenkaan samoihin juttuihin kuin ennen.. ja voi video miten turhauttavaa! Sukkahousut: nuo mun lempparihousut... niiden pukeminen nykyisin? Ei kele. Leggarit on muuten kivat, mutta ne tarttee sukat.. ja voi kiesus mikä homma niissäkin on! Rasittavaa rasittavan päälle.. Kaikki asiat menee myös lattian kautta. Sen on pakko olla jokin Murphyn laki: näin raskaana nainen pysyy notkeana.. kaikki tippuu... ja kaikki pitää nostaa mikä tippuu.. toisinaan on helpompi laskeutua kokonaan maahan polvilleen, tai istumaan, kun koittaa kumarrella saatika kyykkiä.. vauvantarvike liikkeessä esim. keskelle liiketilaa istahtaminen hoitolaukku arsenaalin eteen on ihan jees - ja ajoi asiansa: laukku tuli ostettua. Vihdoin. Joksin kotona se ei sopinutkaan silmän mielestä yhteen vaunujen kanssa... mutta se se nyt ON ja pysyy. Pitäisi se pakata sairaalaa varten... olen koittanut miettiä, mitä kaikkea tarttee ja kerätä erilaisia vinkkejä ja infoa asiaan... Listaksi on muodotunut jokseen tälläinen:

-vauvalle pari vaatekertaa, haalari, tumput, pipo, töppöset

-itselle vaatteet: parit alusvaatteet,( mukavat rennot vaatteet laitoksella pidettäviksi?), villasukat, kotiintuloa varten vaatteet

-pari vaippaa, kosteuspyyhkeet

-mahdollisesti tutti, tuttinauha, tuttipullo?

-ensilelu, pari harsoa

-imetystyyny, rintakumit, liivinsuojuksia

- itselle toilettilaukku: shamppoo, hoitoaine, suihkugeeli, nassu-, huuli-, nänni-,  käsirasva, harja, hiuslenksuja, kynsiviila, dödö, hammasharja, hammastahna, rätit

-laturi,kuulokkeet, kirja, neuvolakortti, lompakko/käteistä, vauvakirja, kynä

-evästä; pillimehuja/smoothieita tms., jotain suolaista, jotain makeaa, helppoja hedelmiä..

Siinäpä ne kai.. ja varmasti osa jää käyttämättä.. eniten mietin, että haluanko osastolla kulkea kuitenkin sairaalavaatteissa mielummin, kun kuitenkin on kaikenlaista siinä.. jälkivuotoa, maidonnousua ja mua on peloteltu, että hiki tulee valumaan ko saunassa istus...? Katsotaan..

Ensi viikolla on äippäpoli, vika tapaaminen.. katsotaan ipanan tarjontaa, miten on kiinnittynyt - onko edes, ja muutenkin mietitään synnytystapaa vielä kertaalleen.. välillä olen aivan varma, että tottakai alateitse, ja välillä mä en pysty ajatteleen muuta kuin sektion mahdollisuutta.. sekavaa.. jännittävää..pelottavaa..

 

Äippälomakin alkoi, jo parisen viikkoa sitten.. arkihan ei juurikaan täällä muuttunut, mutta ne loputkin työt jäi tekemättä.. ja mitä pidemmällä tässä ollaan, sitä vähemmän tunnun tekevän myöskään kotona.. mutta hei, vauvanhuone on oikeastaan valmis, vaatteet on pesty, lajiteltu, kaapitettu.. pientä hienosäätöä vielä olisi edessä.. taulut seinille, roskiksen osto jne. pienen pientä.. ja sitten hänen petinsa petaaminen valmiiksi. 

Henkisesti täälä mennään välillä aika matalalentoa.. mitä pidemmälle tässä on menty, sitä enemmän musta tuntuu, et olen alkanut tarvitsemaan toista... ja välillä ihan syystäkin olen tuntenut itseni sohvakalustoon kuuluvaksi koristetyynyksi vain.. onneksi olemme saaneet tästä puhuttua, ja myös nla psykologin avulla tilannetta purettua.. hän on käynyt nyt kotikäynnillä pari kertaa, ja seuraava aika sovittiin sitten lasketun ajan jälkeen... että miten asiat alkaa sujumaan.. meillä kismaa on herättänyt meidän erilaiset ajatusmaailmat mm. kodinhoidon suhteen: minä olen pedantti, en vaadi tiptop ylläpitoa - mutta olen ihminen, joka tekee asiat mielellään pian jos ei heti ja koko ajan ylläpitää siisteyttä.. mies taas on sitä mieltä, että tiskeillä ei ole niin kiire tiskikoneeseen, tai päiväpetiolla sänkyyn ja kerran viikossa imurointi olisi riittävästi.. Ja sitten mä teen kaiken itse ja turhaudun, kun ei toinen auta. Toinen ei kuulemma kerkeä edes auttamaan, kun homma on jo hoidettu. Totta. :( Eli vikaa ei varsinaisesti ole missään ja silti se on meissä molemmissa. Mun pitäs oppia luottamaan siihen, että mies tekee kyllä - omassa tahdissaan, omalla tavallaan ja vain jättää ne asiat tekemättä.. ja miehen pitäisi oppia enemmän ottamaan huomioon mun tarpeet tässä, ja joustaa omasta Kaikki ajallaan asenteestaan ja tulla vastaan mun tarpeissa. Psykologi toi meille lukujärjestyksen: siihen voisi kirjata kenen imurointi vuoro on ja koska, kuka tekee, mitä tekee.. joustava versio.. Mulle riittäs, kun mä tietäisin, että jos mies lupaa imuroida, että se imurointi tapahtuu vaikka x päivän aikana.. pienetkin asiat helpottaisi. Ja sitten toisaalta, mä en koe et kodin järjestyksen pito olisi mulle se ongelma, olen tottunut toimimaan omilla rutiineillani - eikä ne rehellisesti sanoen mua rasita.. ne tulee tehtyä ikäänkuin ohimennen ja siinä sivussa.. Enemmänkin mä kaipaan huomiota, joka kohdistuu minuun itseeni ja meihin pariskuntana: yhteistä tekemistä, yhteisiä hetkiä, yhdessä oloa jonka aikana ei ole kännyköitätietokoneitapadejä tai töllöä.. ja sitä, että toinen haluaa olla mun kanssa, ja tarttuu asioihin, joista mainitsen, vaikkapa että joku asia pitäisi tehdä/ostaa/hakea/viedä/tuoda tai olisi kiva käydä siellä tai täällä.. Kun kerta ne kuulee, niin voisi oma-aloitteisesti niihin tarttua, ehdottaa ja toteuttaa niitä mun kanssa, ilman, että mä jankkaan ja jankkaan kunnes kuulostan teini-ikäisen määräilevältä äidiltä.. Sanoin tänään miehelleni, etten vieläkään kaipaa vuosittaista Pariisin matkaa, 3oo euron skumpan juomista Eiffeltornin juurella lahjottuna uusin timanttikoruin..vaan sitä, että mies tulee..halaa, ottaa syliin, suutelee otsaa, kantaa kauppakassit, huomio.. kysyy voiko auttaa, tarjoaa jalka-/pää-/niskahierontaa, jos kerron, että päätä särkee tai jalkoja koskee.. Ne arjen pienet teot on mulle miljoonan arvoisia, ne tekee mulle sen, että mä tiedän, kuinka paljon mua rakastetaan ja kuinka paljon mua arvostetaan. Joka päivä. 

Vaadinko liikoja? Paha sanoa. Mies sanoo, etten.. että ehkä siis en. Keskusteluyhteys on auki, toteutusta pitää alkaa pusaamaan, koska pian tuolla ^^ kaikella on vielä suurempi merkitys, kun olemme kiireisempiä kuin aiemmin, jaamme elämämme, aikamme tämän vielä masussa keikkuvan pienen kanssa. 
 

Tämä pieni masukeikkuja on muuten lauantaina täysiaikainen. 37 viikkoa tulee täyteen, alkaa 38 viikko. Laskettuun aikaan on reilut 3 viikkoa, maksimissaan 6 viikkoa enää, ja hän on aivan varmasti täällä! Välillä se tunne tulee ja pakahduttaa.. pientä kaipaa niin kovasti jo syliin, ja samalla ei ole aina ihan varma, että ollaanko tässä valmiita.. Ja vaihtoehtojahan ei enään ole. Enkä vaihtaisikaan tätä onnea mihinkään. :) Malttamaton, pelokas, jännittynyt.. toiveikas, innokas, ahdistunut.. kaikkea maan ja taivaan väliltä! 

 Ja samalla kun kaipaa jo pienokaista syliin, kaipaan jo omaa vartaloani takaisin ihan vain itselleni.. 9 kuukauden mittainen vuokrasuhde on todellakin riittämiin. Aiemmin jo kirjoitin, miten kaikki tippuu ja on muuttunut hankalammaksi.. Lisäksi myös kivuliaammaksi. Vauva on neuvolan mukaan raivotarjonnassa ja pää hyvin kiinnittynyt/kiinnittymään päin, pelkoa siitä, että keikahtaisi vielä esim. perätilaan ei ole. Peppu ja selkä on myös vasten mun napaa, eli ns. oikeassa asennossa siellä oltaisiin. Pään työntymisestä kohti kanavaansa olen samaa mieltä: enemmän ja enemmän vain on alkanut tulemaan sukkapuikkoja alakertaan, viiltoja ja menkkamaisia jomotuksia.. kääntyily sängyssä on tasolla Valaskala menee akselinsa ympäri rantahietikolla, ja se ähinäpuhina on valtavaa.. selän kautta kyljeltä toiselle meno vaatii apua käsillä.. ja vatsan kautta sitä mahdollisuutta kääntyiselle ei ole. Kipeät sähköiskua muistuttavat tuntemukset navan alapuolella myös tekevät sitä, että tuntuu, kuin jalat lähtisi alta: liikkumaan ei pysty ja hengitystä on pakko säännöstellä, ettei mene puuskuttamiseksi. Tai, ettei se unohdu kokonaan ja pökerry kesken kaiken. Kyykkyyn meno on helppoa: kiitos painovoiman. Yritäpä nousta hetken päästä ylös: ei onnistukaan kun työllä ja vaivalla, kiitos painovoima ja kyykky saa aikaan sen, ettei veri kierrä minnekään ja sitä seuraa välitön silmissä musteneminen ja pyörryttävä, oksettava olo. Ja jottei tämä kaikki kuulostaisi liian helpolle, voin kertoa, että tuttuja ovat myös kivuliaat rinnat/nännit, tomimaton vatsa, röyhtäily, pahoinvointi, jostain kummasta tullut loputon nälkä/syömisen tarve . mutta mahaan ei mahdu ja samalla kun jotain tekee mieli, niin mitään ei tee mieli ja jos syöt väärää, tulee pahaolo..., janokin piisaa, lonkkien öinen särky on helvettiä, selkää alkaa särkemään, kun seisoo/kävelee liian pitkään, öiset krampit pohkeissa ovat palanneet, hirveä uupumisen tunne kun teet jotain aivan normaalia kuten kävelet bussipysäkille, ajelet sillä asioille, asioilla kävelet jonkun verran, kannat ehkä kevyet ostokset bussipysäkiltä kotiin.. ja kotona itket uupumuksesta. Ajallisesti käytit 2 tuntia koko hommaan. Loppupäivä tekee mieli nukkua ja vain olla. Ja sen olen joutunut opettelemaan nyt. Maanantaina oli päivä, kun en tehnyt MITÄÄN pieniä kotihommia lukuunottamatta, eilen tein ja tänään taas lahnana oloa.. Huomiselle kerään voimia, kun haluan mennä tuolle ns. asiointi kierrokselle paikalliseen ostoskeskukseen.. ja siihen menee ainakin se 2-3 tuntia.. olisi myös Stockalla hullut päivät, joskaan empä tiedä, onko siellä mitään, mitä tarvitsisin... juustoja sieltä usein tulee ostettua, mutta..... 

Vielä uusin masukuva, ja sitten voisin suunnata kylppärin seinien pesuun.. jos aloitan yhdellä seinällä ja katson, miten tuo ostamani aine puree kaakelien saumojen tummumiseen... ja jos se toimii, pesen loput seinät joku toinen päivä... tai parina päivänä... ikkunatkin pitäisi pestä.. ja olisi kaikenlaista siivottavaa ja laitettavaa... pesänrakennus on menossa pahimmillaan... oletan...

Täll masulla äippälomalle 12.3. rv 34+5

Tälläinen oli rv 35+6

 Viikonloppuna uudet kuvat..ja pian saa nuo ipanan huoneen kuvatkin ottaa ja laittaa, kunhan ensin hienosäädän loppuun... :)