Tänään oli ensimmäinen neuvola. Laittelin lukuina kuulumiset numeroiden osilta erikseen, mutta noin muuten kuulumisia sieltä.. :)

 

Ensinnäkin: meidän neuvolatäti on mahtava! Turhaan pelkäsin että joudumme jonkun hapannassun kanssa asioimaan seuraavat mahdolliset vuodet.. mutta se pelko oli täysin turha :) Onneksi. Mä olen kamalan herkkänahkainen, ja nyt varmaan vieläkin herkempi kun hormonit on ihan sekaisin...

Ensimmäisenä annoin pissanäytteen, jossa oli kaikki okei. Ei bakteereita, ei muita juttuja. Sitten juteltiin yli tunti kaikenlaisesta mm. mun psyykkisestä hyvinvoinnista ja syömishäiriö taustasta ja sen nykypäivän kuulumisista. Vaikka mulla on painoindeksin mukaan ylipainoa, bmi vajaa 29, niin silti terkkari sanoi, ettei paino saa tippua ja nousuksi on ihan normaalia 10-16 kiloa. Minulla paino ja fyysinen oikea paino eivät ole ihan sama asia - tai ovat tietysti, mutta mun kehon paino olisi pienempi ilman tätä ylimääräistä ihoa jota minulle on jäänyt runsaan laihtumisen seurauksena. Arviolta n.6-10 kiloa kaikkiaan. Ja koska minulla on tällä hetkellä aliravitsemus tila, niin siksikin syömiselle on laitettava nyt erityisesti painoarvoa ja kiinnitettävä huomiota siihen, että laatu on kohdallaan, ruoka on monipuolista sekä säännöllisyys..

Minulle painonnousu on ajatuksena hyvin ahdistava ja joudun sen kanssa töitä tekemään: neuvolasta luvattiin apua sen asian kanssa olemiseen ja hyväksymiseen, että se paino nousee. Hyväksyn sen, että vauva tuo mukanaan painoa: istukka, lapsivesi, veren määrä, hormonaaliset turvotukset, itse lapsi.. nuo nyt ainakin, mutta että läskiä en toivottavasti saa syömällä kerrytettyä. Kahden edestä ei tarvitse syödä. Onneksi. :P Itse toivon, ettei paino pääse nousemaan enempää kuin 10 kiloa, max 12. 

 

Puhuimme myös parisuhteesta: miten vauvan tulo siihen vaikuttaa ja mitä tukea meille on tarjolla, jos tarvitsemme. Minulla on psyykkisiä sairauksia kaksin kappalein, ja ne tuovat oman vivahteensa näihin isoihin muutoksiin. Onneksi meidän parisuhde on todella tasapainoinen, avoin ja täynnä hellyyttä ja sekä olemme samoilla aaltopituuksilla elämän suhteen: mitkä asiat ovat tärkeitä ja millaiset arvot meillä on. Myös lapsen kasvatuksesta olemme puhuneet paljon ja siihen meillä on yhteiset tavoitteet ja linjaukset. Parisuhteemme kestää tämän vaikka nuori pari olemmekin: emme niinkään fyysisiltä ikävuosiltamme vaan parina. Takana yhteiseloa on vasta 5 kk... :D Meistä kyllä tuntuu, kuin takana olisi vuosia kuukausien sijaan :)

Saimme kotiin huisin määrän luettavaa ja tietoa siitä, mitä tuleman pitää. Huomenna on verikoeet joissa minulta katsotaan hemoglobiini sekä hCG arvot jotta saisin mielen rauhan sen suhteen. Ja muitakin verikokeita laitettiin lähetteellä jo odottamaan. Kätilöopistolle, jonka me valitsimme synnytyssairaalaksi pohdittuamme sen ja Jorvin väliltä, lähtee lähete NP ultraan, jonka tekee lääkäri kätilön sijaan, koska lähete on jokin riskilähete tms. En muista nimeä sille. Miksi? Koska olen kesän aikana, myös raskausaikana, joutunut käyttämään hyvin vahvoja särkylääkkeitä, opioidi pohjaisia ja aika hurjia määriä, niin niiden mahdollisesti aiheuttamat poikkeavuudet huolestuttaa. En tiennyt silloin raskaudesta, varmuudella, tosin sanoimme siitä mahdollisuudesta kun sairaalahoitoon jouduin, mutta lääkäri oli silloin sitä mieltä, että alkio on niin pieni vielä, ettei se vaikuta siihen millään tavoin. Asia huolestuttaa silti. Neuvolatäti onneksi ymmärsi senkin.. Parempihan se on katsoa kuin katua. 

Verenpaine on alhainen minulla, sain siis luvan syödä salmiakkia :D Valittelin huimausta ja pyörryttävää oloa... välillä vaikka vain paikoillaan makaa, niin maailma keikkuu, saatika kun nousee ylös tai laskeutuu alas. Ja siitä tulee vielä helpommin oksettava olo.. verenpaineet oli 105/64 - tuohon mahtunee vielä mun verenpainenouseekunnäenverenpainemittarin arvot :P Olen jännittäjä sen suhteen, vaikkei olisikaan mitään syytä. Mutta niin tai näin, hieman alhainen tuo on. Eiköhän se siitä nouse..... 

Mutta siis kaikkiaan ensimmäinen neuvolakäynti oli todella positiivinen kokemus ja sanoinkon terkkarille siinä lähtiessä, että olen todella tyytyväinen, että kokemus oli niin positiivinen ja olin myös tyytyväinen, me molemmat avokin kanssa olimme, siihen, kuinka hyvin tuleva isäkin siellä huomioitiin. Se meillä lukikin erityistoiveissa: emme ajattele että MINÄ olen raskaana vaan että ME olemme. Vaikka toki fyysisesti se olen minä :D

 

Nyt siivoamaan vähän, Pikkusein yksi tulevista mummeista on tulossa käymään ja avokki aikoo kertoa uutiset... :) Jännittää!