Ensin viikonloppu hyvin henkisesti kipeänä, sitä edelleen, mutta nyt myös fyysisesti. Cytotecit..Voi luoja. 

 

Eilen mentiin Kättärille hakemaan varmuus ultralla ja tyhjennyslääkkeet. Lääkäri oli aivan ihana, jutteli siinä ensin meille ja sitten ultrasi. Sanoi jo sen, mikä me tiedettiinkin, ettei sikiötä ole. Ei kuitenkaan voinut vahvistaa tuulimunaa vaan sanoi, että se on joko se tai sitten keskeytynyt keskenmeno. Ekassa ultrassa oli nähty ruskuaispussi jne. mutta että se jää nyt sitten auki.. joko tai, sama se: ei mitään mistä tulisi lapsi.

Meiltä kysyttiin haluammeko lääkinnällisen tyhjennyksen vai kaavinnan. Mietimme ensin läpi vaihtoehtoja ja kyselimme kumpi on ehkä parempi. Meille tarjottiin myös mahdollisuutta sille, että hoito aloitettaisiin osastolla. Pääädyimme kuitenkin lääkkeisiin ja kotona hoitoon: kohdun limakalvoille parempi vaihtoehto ja ei vaatisi nukutusta sekä se, että saisin olla kotona. 

Yleensä tyhjennyslääkitys suositellaan aloitettavaksi aamulla 6-7 aikaan, mutta me saimme luvan aloittaa ne heti kun pääsemme kotiin n.14 aikaan iltapäivällä. Perusteluna tuolle aloituksen ajankohdalle on kuulemma se, että silloin akuutit kivut, vuodot ym. ja niissä ilmaantuvat poikkeukselliset tilanteet voidaan hoitaa muulloin kuin ilta-yö päivystysaikaan. Me saimme luvan, koska mua repi henkisesti se odottaminen ja koska avokki on vapaalla, niin minulla on koko ajan seuraa ja huolenpitäjä lähellä. Kotiin lähtiessä saimme ohjeet, Cytotecit (x4) sekä kipulääkkeksi Panacodin ja Burana 600mg.

Otin kipulääkkeet  ja siihen aikalailla suoraan perään Cytotecit, jotka meille annettiin ohjeeksi laittaa emättimeen. Toinen vaihtoehto olisi ollut kielen alle, mutta koska meillä ei ollut vuotoa niin lääkäri määräsi ne sinne. Tabletit laitettiin paikoilleen n.14.15. Parin tunnin jälkeen alkoi pieni menkkamainen jomotus sekä niukka kirkas vuoto. Neljän tunnin päästä olin infernaalisissa kivuissa ja vuosin kuin seula. Kivut pahenevat 4 seuraavan tunnin aikana entisestään. Makasin lattialla, keinuttelin itseäni polvillani, makasin sohvalla, kävelin ympäriinsä, mies hieroi selkää lämmittävällä rentouttavalla hierontavoiteella ja samaan aikaan minulla oli vatsan alla kuuma kaurapussi. Rehellisyyden nimissä: helvetillinen kokemus. Oksetti, vatsa oli aivan sekaisin, kipua oli navanseutuvilta yläreisiin saakka, pyörrytti, heikotti ja verta tuli ihan hirveät määrät. Otin kipulääkkeitä ja yritin hengitellä tasaisesti. Ilalla joskus 10 aikaan supistukset voimistuivat entisestään ja sitten vessassa käydessä selvisi syy siihen - epäilen näin. n.5cm pitkä ja n.1,5cm halkaisijaltaan oleva möykky tuli ulos jonka jälkeen paljon riekaleita ja sitten suurimmat kivut ja supistelut hiljenivät. 23 aikaan illalla pahin oli ohi ja pääsin nukkumaan. 

Aikamoisen läjän särkylääkkeitä vedin eilen: 1 Panacod, 1x600mg Burana, 3x400mg Ibumax, 1x1g Panadol,1x500mg Pronaxen, 1xLitalgin sekä 1xTramal. Niissä infernaalisissa kivuissa ei paljoa kiinnostanut mitä sanoo maksa tai ollaanko tuossa enää sallittuja määriä lähelläkään. Tänään kipulääkkeitä en ole ottanut 400mg Ibumaxia enempää ja kivut ovat laantuneet menkkamaisiksi jomotuksiksi.. Näiden kanssa kyllä elää. Henkisesti myös helpottaa, kun tässä ollaan menossa koko ajan eteenpäin tämän asian kanssa. Ja lääkäri lohdutti, että useimmiten seuraava alkava raskaus on normaali ja vaikka minulla on se 13 vuotta takana lapsetonta eloa, niin tämä raskaus alkoi muutamalla kierrolla, joten mahdollisuuksien pitäisi olla ihan hyvät.

Jälkivuotoa on luvassa n.1,5-3 viikkoa, jonka aikana on mm.tamponit ja seksi kielletty. Enemmän ärsyttää tamponikielto kuin seksikielto :P Vihaan rättejä. Ja kun vuoto loppuu tulee tehdä raskaustesti, ja jos se on negatiivinen ja kaikki tuntuu olevan kohdillaan ei muuta jälkikontrollia tule. Ja siitä lääkäri lupasi, että vaikka heti seuraavaan kiertoon voi yrittää uutta raskautta, siis ilman, että tulee menkat väliin - lapuissa tosin lukee, ja hoitaja sanoi, että yhdet menkat väliin ja sitten uutta yritystä.. Minua hirvittää, että nää myrkyt saa mun kehon oman hormonitoiminnan ihan sekaisin - ekaa kertaa vuosivuosikausiin en tiedä, koska odottaa menkkoja saapuviksi. Joten varmaan odotamme ne, jonka jälkeen pitäisi oma sykli palautua ja siitä sitten uutta yritystä.. Varmaan joskus lokakuussa-marraskuussa siis.. huoh...

Eilen ekaa kertaa pystyin puhumaan tästä ja tunteistani avokille: tai kelleen. Olen ollut täysin yksin ajatusteni kanssa ja sulkeutunut muilta, käynyt tässä läpi vanhojakin asioita ja tulevaisuutta koskevia pelkoja. Avokki sanoi eilen, että näitä sattuu ja elämä ei aina ole helppoa, mutta pitää suunnata eteenpäin eikä jäädä makaamaan pahaanoloon. Olen samaa mieltä, mutta sanoin myös, että hänelle tämä on varmasti hiukan helpompaa kun ei tarvitse elää näissä hormoneissa ja kivuissa ja tuntemuksissa samalla tavalla. Myönsi, että olen oikeassa. Ja ymmärtää sen, kun sanoin, että voi uskoa, että tämä tulee olemaan varjo seuraavan (toivottavasti...) alkavan raskauden päällä. MIten pystyn iloita siitäkään, kun pelkään, että tämä sama toistuu? Se odottaminen siihen, että näkee sinne kohtuun, että onko siellä mitään ja jos on niin mitä... oli piinaavaa nyt.. ensi kerralla varmasti potenssiin tuhat.

Mitä tässä välissä?

*minulla on muutaman kilon pudotus operaatio mielessä, tän aamun paino oli 85,1kg. 83 olisi tavoite alkuun, mielelllään 81 ja paras olisi 79.

*yritän saada anemiani kuntoon

*yritän saada korjattua aliravitsemustilani (prealbumiini tasot 57 vrs. normaali 170>350)

*lopetan (stressi)tupakoinnin, jonka aloitin taas.. typerä ämmä!

*syön pöllerit: multivitaa, foolihappoa, kalsiumia, D:tä, maitohappoja sekä omegoita.

*jotain liikuntaa pitäisi saada aikaiseksi..... ulkoilu tekisi hyvää...

*relaan ja keskityn positiivisiin asioihin

*Uskon: että toivoa on, että ensi kerralla me voimme onnistua.....