Eilen taas tuli kutsumaton vieras kylään ja sen lisäksi sain kehiteltyä itselleni olon kohdunulkoisesta raskaudesta. Se olo nyt on vieläkin hieman läsnä.. Odotan maanantaita siksi eniten, että tää piina loppuisi.

Tuhrun lisäksi:

a) lämmöt on enää n.36,5-36,6. Miksi? Aiemmin ne oli likipitäen 37 - välillä jopa 37 ja hieman ylikin. Miksi miksi miksi ne on laskeneet? Tän aamun lämpö oli 36.6. Ilmojen viilentyminen? Keltarauhanen on kuihtumassa pois? Kuuluuko lämpöjen laskea, onko se normaalia vai pitääkö niiden olla koholla koko raskauden? Mun normi lämpö on aamuisin usein 36,1-36,2. Tuijottele nyt sit tälläisiä, ei pitäisi.

b) pahoinvointi ei ole oksetuttanut mua keskiviikon jälkeen. Torstaina oli semi ok olo, eilenkin oli pääosin pahoinvoinnitonta. Tänään tuntuu myös ihan hyvältä. Huono homma vissiin.

c) rintojen alku helvetillinen herkkyys on ollut poissa jo jokusen hetken - enemmänkin nää roikottimet on kipeät kuin arat ja varsinkin iltaisin turvonneet ja painavat. Aamuisin ei niinkään pahasti.

d) Alavatsaa jomottelee menkkamaisesti ja on koko ajan sellainen olo, että hulahtaa jotain. Tunne ei ole kipua kipua - mutta epämiellyttävää. Välillä se oli enemmän oikealla, nyt on vasemmalla. Vasemmalle särkee myös selkään: siellä puolella on myös issiashermoni jumissa - sekö se on? Kuuluuko tota alakertaa nyt koko ajan jomotella tuon tuosta? Eikai se kohtu siellä niin kovasti kasva... eikä se muuten tunnu edes päältäpäin.. pitäisikö sen sitten jo tuntua, olla appelsiinin kokoinen tai jotain. En minä osaa palpoida alavatsaa.

Äkkiseltään nuo. Ja kaikki edellä mainittu voi mennä siis myös ihan normaaliuden piikkiin. Yllättävää.

Yritän aika ajoin kuvitella, että mitäs jos tuolla kohtukehdossa asustaakin ihka oikea pieni alkio... mä saan varmaan slaagin. Positiivisesti varmaan. Kai. En uskalla kuvitella, että niin oikeasti voisi olla... 

48 tuntia ja 37 minuuttia. *piip, piip, piip*