Eikä niin mitään. Ei oireen oiretta. Ei pms:ää. Taisi olla hutikierto kaikin puolin... ovikseni on ollut Orimattilassa??? Huoh. Taidan olla tulossa siihen kuuluisaan Vaihdevuosi ikään. Enkä nyt leikittele. Voihan en alkaa jo aikaisessakin... jotenkin vaan tuntuu, ettei tää hormonitoiminta ole kotonaan. Surettaa.

Surettaa, kun ei tule elovauvaakaan.. Itse olen elokuun lapsia, ja se on minusta hyvä kuu syntyä... pikku neitsythän hän todennäköisesti olisi ollut kuitenkin, vaikka ei nuista pienistä mahaotuksista aina tiedä, koska he päättävät maailmautua.. Pieni jellonavauvakin olisi kelvannut ihan hyvin.  Mutta ei, ei sitä eikä muutakaan. 

Surettaa, koska olisi ollut ihana jouluna kantaa sisällään pientä salaisuutta. Olkoon mitä vain, mutta vaikka inhoan joulua, niin silti, kun se on oikein laitettu (hyvä seura, hyvä ruoka, ei stressiä, hössötystä...) niin siinä on jotenkin aina taianomainen tunnelma.. ja mikä siihen sopisi paremmin, kuin pieni papulainen kohtukehdossaan köllimässä... 

Ja toisaalta: mua surettaa tulevan lapsen puolesta, mahdollisen tulevan lapsen, että hänellä tulee olemaan vain ns. yhdet isovanhemmat.. Omaa äitiäni ei lapsenlapset kiinnosta. Hänellä on niitä jo 7, muttei ole mitenkään kiinnostunut heistä... halua olla heidän kanssaan, ei ole lämminhenkinen.. ei jaksa lapsia. Ja rehellisyyden nimissä, en haluaisi omaa lastani hänelle edes hoitoon antaa.. ja isäni: hyvin kiireinen ihminen.. eikä myöskään mitenkään hirveän ukki aineksinen.. varmasti rakastaa kaikkia 5 lastenlastaan, muttei myöskään ole ... hirveästi läsnä. Isälleni kyllä lapseni hoitoon uskoisin, mutten usko, että sieltä koskaan sitä aikaa tulee hirveästi löytymään.. Kun taas avokin vanhemmat.. no, avokkini on heidän ainokaisensa: heidän ainoa biologinen kanavansa tulla isovanhemmiksi ja molemmat odottavat sitä hirveästi. Ja asuvat niin likikin, että jos lapsia olisi he näkisivät heitä usein.. ja ovat enemmän sitä hössöttävää tyyppiä, mummi varsinkin. Sellaiset isovanhemmat ovat lapselle siunaus. Aito kiinnostus ja toive heidän olemassa olostaan. Oma äitini on sanonut minulle, ettei hän välitä vaikken tekisi lapsia ollenkaan, hänellä on jo riittävästi lapsenlapsia.. liikaakin. Ihana äiti... 

Noh.. ehkä tää on tätä pms:ää sittenkin, kun suren ja itkustelen asioita.. jotenkin sitä vain ajattelee, että koska se oma lapsi olisi itselleen niin erikoinen, että se olisi sitä ehkä isovanhemmilleenkin... en tarkoita mitään erityisasemassa olevaa, vaan, että juuri Hän, hänen persoonallisuutensa olisi erikoinen, niiden muiden erikoisten kanssa... että hän olisi toivottu ja rakastettu vaikka olisi jonossa jo kuinka mones... mutta...

Ja välillä mä mietin, onko lapsi edes avokille tärkeä?? Ymmärrän, ettei halua hössöttää... en minäkään, mutta miksi musta tuntuu liian usein sille, että se on minä yksinäni joka haaveilee ja pohtii millaista se olisi, jos meillä olisi.. ja pahiten ehkä kolahti tässä taannoin, kun avokki sanoi, että ehkä ihan hyvä, ettei me ihan maalisvauvaa saatukaan... Kuulostaa varmaan nyt julmalta: mutten muista missä asianyhteydessä tuo lause sanottiin, muistan vain itse sanoneeni, että jos... niin olisimme jo rv niin ja niin monta... loppuasia meni siis minulta sivuun, koska jäin noita avokin sanoja miettimään. Mietin, etteikö asia ole hänelle niin tärkeä? 

Tiktok..kello käy... minä en pysy loppuikääni hedelmällisessä kunnossa... jos enää edes olen sitä. 

Äh..ihan selkeä pms depis..