Huomenna on 8 viikkoa laskettuun aikaan. Minne ihmeeseen tää aika on karannut?? Vasta, siis ihan tosissaan se tuntuu sille että vasta!!, me oltiin jännittämässä Fertinovan aulassa varhaisultraan pääsyä ja nähtiin meidän pieni ekaa kertaa... ja nyt hänet pitäisi kohta jo maailmaan saatella ja alkaa tutustumaan ihan oikeasti siihen pieneen ihmiseen... Ja varhaisultr oli kuitenkin jo 7+2.. Huomenna alkaa 33 viikko, 32+0 viikot tulee täyteen. Huih.

Synnytysasiat alkaa nousee mieleen harva se hetki, toissayönä sain niitä pohtia ihan supistusten kera..Heräsin 1 aikaan käymään vessassa ja sänkyyn palatessa tunsin ekan supparin.. sitä sen enempää en miettinyt, koska niitä nyt tulee, kivuton oli siis, mutta semmoinen ärsyttävä.. kolmannen kohdalla katsoin kelloa, että kauanko olen taas lojunut hereillä ja tajusin että ne tulee ihan rytmissä. Jäin sitten seuraamaan mielenkiinnolla ja puoli 4 saakka tuli 10 minuutein välein n. minuutin kestoinen supistus. En miettinyt, että lähtö tulis, mutta kokemus se oli tuokin.. sitten nukahdin ja aamulla niitä ei enää ollut. Mutta synnytysajatukset puskee päälle ko yleiset syyttäjät, enkä ole asiasta kuinkaan innoissani... hyi olkoon... Katselin äsken bebesinfon sivuilta erilaisia asentoja avautumis- ja ponnistusvaiheisiin.. Mä en tiedä miten tässä näin kävi, että mä vakavissani harkitsen alatiesynnytystä, kun aiemmin olin jo päättänyt rinkua sektion.. mutta ehkä se halu kokeilla. se halu saada mahdollisimman luonnollinen toipuminen, halu saada lapsi heti viereensä eikä vasta sitten joskus kun heräämöstä selviää... ja ne leikkauksen mahdolliset jälkikomplikaatiot ei kauheesti houkuta.. ja mitä hittoa.. Naiset on synnyttäneet vuosituhansia, eikä ennen ollut ees apuja (eikä ole vieläkään monessa kolkassa maapalloa!), mutta mulla on mahdollisuus kaikenlaisiin puudutteisiin ja kivunlievityksiin ja apuvälineisiin... kai mä siitä selviä, kun muutkin? Selviänkö???

Mutta siis yhtä kaikki olen katsellut noita juttuja ja musta tuntuu, että jos vain kykenen niin avausvaiheessa tahdon vettä käyttää kivunlievityksessä, palloa ja liikkeellä oloa.. ja ponnistamaan toivon kykeneväni muulla tavoin ko selällään maaten.. tuommoinen jakkara tuntus ehkä hyvälle ajatukselle tai sitten kontallaan oleminen, vaikkakin se näkynä saattaa olla aika traumoja henkilökunnalle aiheuttavaa.. :D Mutta jotenkin ajatus siitä, että pitäs maata tuntuu vastenmieliselle.. ja epäkäytännöliselle.. Mutta toki kaikkeen vaikuttaa kaikki.. miten asiat etenee, miten vauva voi synnytyksen aikaan.. jne jne jne.. Mutta..ensi viikkoa varten ajattelin kookoilla asioita paperille ja sitten Jorvissa niitä nostella ylös sype kätilön tapaamisessa. 

Samalla reissulla on ultrauskin taas.. Mua vähän mietityttää tän neidin asento täällä.. tuntuu kovin ylävtsalla edeleen olevan, vaikka hikka tuntuu myös alhaalla.. liekkö hän vielä heittelee siellä ympyrää, koska nyt möngertää aamupalan toivossa juuri tuossa pallean kohdalla ja tuntuu, että kyljet repee.. alempaa ei tunnu mitään. En osaa paikantaa missä on pää ja missä peppu, tuntuu vaan selälle tuo iso kumpare tuossa.. vai liekö on pää alaspäin ja peffa tosi korkealla ja kylkiä kohden puskee sitten selällään.. pieni möngertäjä hän on... aivan ihana bebe!

Tällä viikolla hän on taas saanut aikalailla tavaraa... nyt on hoitotuotteet aika pitkälti hankittu.. imetystyyny kotiutui, turvakaulako telakkansa kanssa.. ensimmäiset vaipat.. ja tuleva mummikin kävi kylässä ja toi tullessaan kaksi kassillista vaatetta ja tavaraa.. Kyllä on mekkoja tälle ipanalle, voi jessus... ja mä makaan öisin miettimässä, jos Päivi on sittenkin poika nimeltä Päivi eikä perinteinen Päivi lääkärin kahdesta ultra tutkimuksesta ja toteamuksesta huolimatta. Olen siis alkanut poika pelkäämään. En siksi, etteikö poika kelpaisi meille, kyllä kelpaisi! Mutta että kun tuota mekkoa on nyt pukannut ja pinkkiä, niin...... :D

Tänään beben huone tyhjenee ylimääräisistä tavaroista ja pääsen vihdoin! sinne sisälle saakka kunnolla ja voin alkaa järjestelemään.. odotan jotenkin innolla, että saan sen tehtyä.. haluan voida istahtaa valmiiseen huoneeseen huokaamaan helpotuksesta ja todeta, että hän saa tulla, jos on tullakseen. Tai no pari viikkoa vielä mielellään sisuksissa, niin saa keuhkot parhaan mahdollisen alun. 

31+1 kuvatus :)