Joulu on ihan pian täällä. Kahden viikon päästä se on jo ohi. Eikä me edelleen tiedetä, minne me mentäs tai mitä tehtäs.. ajatuksia on, muttei mitään suunniteltua varmaa. Ärsyttävää. Mä en ole muutenkaan mikään jouluihminen: en laita sitä, en kokkaa, en suuremmin ostele lahjoja - ne on stressaavia ja niiden saaminen kanssa välillä vähän.. noh.. Käyttötavara on mun suosiossa, erityisesti kynttilät ja sitten kaikki, minkä voi juoda tai syödä. Pahinta painajaista kuvaa ne lahjapaketit, joista paljastuu oivatoikantipuja tai iittalanlasimaljakoita.. sellaisia, mitä en vaan voi sietää, jotka ei sovi meidän kotiin ja joita on jo ihan riittävästi omasta takaa... Lahjakortit on myös ihania, niitä suosin itsekin mielelläni. Tietysti, jos TIETÄÄ mitä toinen haluaa, tai tietää, että toinen vaikka keräilee tiettyä astiasarjaa tms. on myös ne tiput ja kulhot ym. ihan oiva lahja. En siis odota tänä vuonna keltään mitään, enkä itse odota itseltäni jaksuja sellaisten miettimiseen. Isäni perheelle jo annoin joulumuistelot: kukan ja itsetekemiäni ja ostamiani herkkuja.. sekä kynttilän kipossaan.. Ja samanmoisia tuliaisia sitten myös muille joita tullaan joulun aikaan tapaamaan. 

Mietittiin tässä, vielä kun joulusta puhutaan, että miten mahtaa ensi joulu olla.. kun toivottavasti meitä on silloin kolme.. missä ja millaisia perinteitä ehkä luomme.. tuleeko meille joulu kotiin? Jääkö muksu paitsi jostain, jos ei tule? Huh hah.. kaikenlaisia asioita sitä sitten saakin miettiä uusiksi - esim. lähestulkoon koko elämän :D

Sitten maha-asioihin...

Olen virallisesti Äitiysvaate ihminen. Takki on sitä luokkaa, housut, sukkikset, paidoista moni tai sitten ne on muuten vaan tarpeeksi tilavia.. myös mummokalsarit on löytyneet mun päälle (..ihanaa....), koska niissä se maha pysyy kyydissä.. Ainoa mikä on vielä vaiheessa, joka olisi pitänyt jo hoitaa, on tää rintavarustuksen pukeminen... mutta talvella..alusvaatteiden osto?? HUOH. Masentaa jo ajatuskin. Riisu, pue, riisu, pue... Eilen tuli käytyä kenkäkaupoilla, ja kaukana oli siitäkin mukavuus.. Mä en voi kun ihmetellä, miten kukaan nainen yli rv30 kykenee enää pukemaan itse itselleen sukat tai kengät? Mä joudun palkkaamaan varmaan itselleni jonkun avustajan!

Huomasin myös, että kirjoittelussa on taas ollut hetken tauko, viime viikko jäi kokonaan välistä, vaan eipä tässä kummoisia ole tapahtunut.. samaa vanhaa: pahoinvointia edelleen, ei onneksi päivittäin, mutta jopa muutama oksu taas lentänyt.. harjoitussuppareita puskee päälle, eikä ne tunnu aina mukaville.. vauva kasvaa ja löytää koko ajan uusia ulottuvuuksia yksiöstään mitä tutkia.. potkut tulevat palleaan ja kohti kylkiä, ja alempaa puskee päätään ja "raapii" käsillään, ainakin se tuntuu sille. Ilmeisesti tyypillinen pikkukaveri, kun iltaisin mun mennessä nukkumaan aloittaa ja aamuyöstä on hyvä jumppailla kanssa.. Päivisinkin kyllä liikkuu, selvästi enemmän rytmissä jo. Ja villiintyy kun syön. :D 

Ostin tässä päivänä eräänä pitsipeppu sukkikset ja täplikkään pikkumekon... ja sitten se iski: entäs jos tulokas onkin poika tyttöhavainnoista huolimatta? Kai niinkin voi käydä... Ja päätin, että ehkä pysyn tuolla aloittamallani unisex linjalla, ainakin sinne saakka että joko mahdollisessa ultrassa asiaa vielä kurkataan ja varmennellaan tai kunnes vauva on valmis tulemaan maailmaan näytille. Siihen on muuten max 20 viikkoa, vaikka menisi 2 viikkoa yliaikaiseksi. Huh heijjaa.. ja kuka tietää vaikka hän olisi täällä jo paljon, paljon aikaisemmin.. Vielä kun uskaltas ajatella synnytystä.. muutenkin kuin siten, etten mä aio synnyttää, koska se pelottaa mua.

Valmistelen vauvanhuonetta, haluan sen olevan valmis sitten, kun hän tulee. :) Ensi viikolla mennään tulevan mummin kanssa kangaskaupoille verhoihin ja muihin tekstiilejä valitsemaan.. lisäksi pitää ostaa matto ja jokin ihana viltti nojatuoliin, johon voi sitten kääriytyä.. ja se imetystyyny olisi aika pop. Kävin meinaan kaverini luona kylässä ja hänellä on sellainen pieni 3,5 kiloinen poikavauveli siellä ja tietysti mun oli pakko päästä kokeilemaan vaipanvaihto ja syöttö.. Vaipanvaihdossa olin kauhuissani: tuntui, että se pieni menee rikki, ja syöttäessä (hän on pulloruokinnassa) huomasin, miten hyvin siinä saakin itsensä jumiin, jollei ole hyvää tukea vauvan/käsien alla.. eli sen suhteen metsästys jatkuu.. 

Huomenna onkin neuvola, täytyy sitten taas kirjoitella kuulumisia.. hirvittää kyllä mm. se, kuinka paljon tässä onkaan painoa tullut: mulla on hirveä makeanhimo, mikä on hyvin Ei minua, ja toivonkin, että se loppuu kun raskaus loppuu!