Premenstruaalioireyhtymä? Raskausviikoilla 33+5? Tuskin. Mutta silti samanlainen olo, kuin olisi pms. Ehkä tää onkin PostMATERNITYsyndrome.. Kiukuttaa. Olen herkällä tuulella. Päätä särkee. Ärsyttää. Syötättää. Turvottaa. Raivostuttaa. Mies on ihan hanurista. Kissasta vois tehdä kinkun. Väsyttää. Ei jaksa mitään, mikään ei huvita. Oksettaa. ODOTUTTAA. Yhtä odotusta vain. Vähän kuin pitäisi laittaa rädäripöksyt valmiiksi jalkaan jonkun megasiteen kanssa, koska ne alkaa häränkurkun viillon tavoin jossain keskellä katua kun olet valkoisissa.. nyt tekisi mieli valmistautua jotenkin muutoin.. miten? Tenaladyä, jos lapsivedet menee? Ei kuulemma paljon pitele.. tulee kuin ämpäristä, sitä voisi uida omassa lapsivedessään tyyliin jos ne kylpyammeeseen laskisi... ärsyttää ärsyttää ärsyttäää!!

En halua synnyttää, mutta haluan jo vauvan. Tahdon nähdä millainen pikku otus pitää mua öisin hereillä hikkaamalla ja jumppaamalla, millainen pienokainen saa mut hormonaalisesti ihan sekaisin.. kuka kumma on se tyyppi, jonka takia mä voisin syödä vaikka viis Twix ja/tai snickers jäätelöä päivässä nykyisin?? Kuka sinä olet pieni rakas siellä kohtukehdossa? Äidillä ja isillä on sua jo ikävä, vaikka olet tässä läsnä koko ajan, joka hetki. Reagoit meidän puheisiin, mielialoihini, kissan naukunaan..isäsi soittamaan musiikkiin... muksit ja möyrit, osoitat mieltäsi ja kiittelet... vaadit ja rakastat.. Olet pieni ja villi, olet maailman rakkain pienokaisemme. 

Eilen könysin taas pitkin lattiaa vauvanhuoneessa, istuin kuin tatti siellä leikkaamassa lappuja vaatteista (hintalappuja siis..) ja lajittelemassa niitä erilaisiin kasoihin.. eri väreihin, eri matskuihin..ja kaiken käänsin nurinperin.. pesin kaksi koneellista jo.. järkytyin kuin näin pikkupyykit tuossa kuivamassa. Miten tässä NÄIN on käynyt? 

Marjapuuroa, pinkkiä, punaista, lilaa, pastellia... tyttöväriä, prinsessakamaa??? Lohduttaudun sillä, että pesin punertavat erikseen, niistä lähtee uutena usein väriä.. uudet punertavat ja käytettynä saadut/ostetut punertavat erikseen. Lattioilla lojuu vielä iso kasa valkoisia (käytännöllinen väri....??), kirjopyykkiä ja tummia..lisäksi hurja kasa toppakamaa: makuupussia, haalaria, töppöstä ja tumppua.. ja sitten on vielä täysin koskematon äitiyspakkaus. Lapsella ON vaatetta, onni ja lohtu on, että tuossa on siitä minikoosta isoimmillaan vuoden ikäiselle.. Kaikki pitää siis vielä lajitella ja asetella paikoilleen.. 

Tänään pitää hakea hoitopöydälle koreja ja ikean reissu olisi edessä: pitäisi ostaa pari laatikko, jonne laitan isompia vaatteita piiloon vielä.. ja lapselta puuttuu valot: ei ole katossa lamppua, ei mitään muutakaan... en osaa päättää, millainen lamppu tulee, vaikka jo vannoin sen Once upon a time lampun nimeen... 

Siitä puheenollen: olen pitkään katsellut ja miettinyt kyseisen sarjan Starlite sitteriä.. olen välillä yrittänyt sitä ostaa, mutta aina on joku ollut nopeampi.. nyt kun aloin sitä oikein miettimään yksipäivä, niin totesin, että kyllä: meille pitää saada se. Ystäväni sanat toivat lisäpinnoja asiaan: häntä kaduttaa, etteivät he hankkineet vastaavanlaista keinusitteriä. En halua katua, mutta katsoa. Siksi kulutin aikaani ja onnistuinkin nappaamaan kohtuuhinnalla kyseisen sitterin.. uutena en raaskinut sitä ostaa, ohv keikkuu 190-230€ huudeilla.. nyt sain sen itselleni sopivampaan hintaan.. 

Kävin psykologillakin taas.. avartava käynti taas.. ja sain ajattelemisen aihetta.. prosessi on vielä pahasti kesken kylläkin.. mutta mä yritän... elämä viimeistään opettaa, pelottaa vain sekä minua, avokkia että psykologia, että elämä opettaa taas liian pohjan kautta: olen ylisuorittaja, itsenimielestä kaikki voipa, mutta tiedän silti, miten rajalliset mun voimat on, nykyisin varsinkin ja olen todella kiukkuinen siitä.. en jaksa, en kykene, en pysty enää niinkuin aiemmin ja koen olevani siksi jotenkin huonompi kuin ennen... pienetkin asiat ahdistaa eritavalla.. tuntuu, että kun en pysty enää olemaan niin reipas kuin ennen, on mun vaan pakko puskea ja pakko jaksaa.. suorittaa, jotta olisin edelleen yhtä hyvä.. ja en jaksaisi, en millään, mutten pysty,osaa, voi luovuttaa.. Mutta se siitä aiheesta nyt..

Pitää kohta mennä labraan, tosin ensin taidan ottaa pienet aamu-unet.. rytmi on, että yksi yö nukutaan hyvin ja sitä edeltävät 2-3 valvotaan/nukutaan levottomissa pätkissä, ja sitä seuraavat yöt siis myös.. kumpi on alku ja kumpi loppu? Koen, että huonot yöt-hyvä yö-huonot yöt on yksi rytmi, eikä hunot yöt-hyvä yö. Pitää odottaa ensin, että voin mitata aamupalan jälkeiset sokerit.. kotimittaukissa ei ole mitään häikkää taaskaan ollut, mietin jos menisin neuvolaan tekee pissatestin, että vieläkö se glukoosi sielä keikkuu... paastot olleet 4,5 luokkaa ja syömisetkään ei nosta yli rajojen mitenkään päin... että mene ja tiedä.. stressaan tätäkin... :P Yllättävää.