Aina nuo menkat tiputtaa kovaa ja korkeelta vaikka asennoituisikin siten, ettei tulosta ole kuitenkaan odotettavissa.. Nyt ne rähinäpäivät on taas ohi ja ollaan ns. uudessa nousussa... ihan ko puhuisin humalasta ja kai tää jonkin sortin huumaantumista onkin. 

Sisko sanoi, että kokeilisin ovistikkuja.. mielessä on kynyt.. samalla tekis mieli ja sitten samalla ei todellakaan... Toisaalta tunnen oviksen merkit ja toisaalta en ole koskaan varma koska se on.. mietin lähinnä, että jääkö luteelivaihe mulla liian lyhyeksi? Joskus tuntuu että ovis on vasta joskus kp18 ja jos kierto jää 27-28 niin aika lyhkänen se on... Mutta ehkä ensi kuussa.. toisaalta, mitä niillä tekee, kun pitää huolen että..vihaan tätä sanontaa ja käytän sitä nyt silti... peitot heiluu!! Riittävän usein. niin kai se siitä.. Tai sitten..ei. 

Mietin tässä, kun tuo Tammikuu lähenee, että pitäskö tuon avokin käydä labrassa.. joskus puhuttiin, että tsekataan onko siel kaikki kunnossa.. täytyypä keskustella aiheesta, koska jos ois niin, että simoissa ja siireissä ois joku "vika" niin emme turhaan jäisi hakkaamaan päätä seinään tän asian kanssa.. En epäile, että vois olla jotain, mutta mene ja koskaan tiedä... eipä se päällepäin näy. Huoh...

Tuntuu välillä niiiin epäreilulle, kun toiset saa heti toivomansa.. ja toisilla menee vuosia, tai loppuelämä - ja syli pysyy tyhjänä. Ei kai tässä varsinaisesti kiire ole; kaksinkin on hyvä olla, kissojen kanssa :) Muttei liian pitkälle voi siirtää... tulee ikä vastaan..

...Ja kyllä tuota vauvakuumetta nosti eilinen vierailu siskon perheen luona... kun näki tuon avokin touhuamassa reilun 1,5 vuoden ikäisen ja nelivuotiaan kanssa.... Hänestä tulee upea isä vielä - toivottavasti. :)