Seiska viikko kääntyi kasi viikoksi. On 7+0. 

Viime yö meni itkiessä ja murehtiessa munasolujeni kuntoa.. olen jotenkin niin varma siitä huomisesta tuloksesta jo, etten pysty enää edes ajattelemaan mitään muuta vaihtoehtoa. Tuulimuna tämä taas on. Mun munasolut on viallisia, mä en koskaan tule saamaan omaa lasta. 

Pohdin kaikkea lukemaani: miten kaikki jotka ovat VUOTANEET oikein reippaastikin verta ovat silti saaneet sen onnellisen lopputuloksen. Ja kuinka moni samankaltainen tuhruttelija, rusehtavaa/pinkkiä silloin tällöin, on saanut tuulimuna tai keskeytynyt keskenmeno diagnoosin vauvan sijaan. 

Ilmeisesti se rusehtava on saatanan keksintö. Se on huonoin kaikesta. 

Mietin, että olen viimeistä päivää "raskaana". Mutta lääkkeitä en suostu ottamaan ennenkuin syysreissu äidin kanssa on ohi.. en halua reissuun lähteä kipeänä ja vuotavana... 

 Teen listaa Mitä seuraavaksi.

Menen opiskelemaan... varaan matkan jonnekin... harkitsen rotukissan ottamista... autokoulu.... 

24 tuntia ja 12 minuuttia... ***tik, tak, tik, tak, tik, tak***