Kirkasta puhdasta kauhua. Ja pettymystä. Tekee mieli huutaa MÄ TIESIN TÄMÄN!!!

Kaava on sama kuin vuosi sitten, melkein päivätkin on tismalleen samoja. Viimeksi oli vuotoa rv 5 alkaen. Rv5+4 noin kävimme Kättärillä ultrassa. Nyt on rv 4+4. Ja vessassa käydäessä tapasin vanhan viholliseni Tuhrun. Siellä se oli ja siitä hetkestä mut täytti silkka kauhu ja ahdistus. Ei kipuja kummempia, jotain mikä voisi olla ihan normaalia kohdun kasvuun ja keltarauhaseen liittyvää.. kuumotusta. Mutta....Tätä tää on taas. Keskenmeno, keskeytynyt keskenmeno, tuulimuna. Mitään väliä sillä ei sitten ole loppujen lopuski kumpi, mutta jokin...

Taas tulee se olo, että annetaan.. Lupaus lapsesta ja nyt se viedään multa jo pois. Tällä kertaa erilaista on se, että testien viivat ovat vahvistuneet. Digillä en ole vielä toistamiseen testannut - päätin antaa sille aikaa ja vasta sunnuntaina. Tai maanantaina. Eipä ne mitään kerro silti... oli ne viikot mitä vain..  tuulimunassa kaikki on kuin olisit raskaana, ja sitten et olekaan. Viimeksi hcg nousi - ja silti ei mitään. 

Ultraan ei näillä viikoilla voi edes mennä, tai voi, mutta mitä siellä tekisi... ei mitään. Nähtäisin ainoastaan onko siellä MITÄÄN missään. Ja jos, niin onko se kohdussa vai tuubissa... 

Mä olen niin rikki. Teen testin joka aamu ja joskus päivälläkin. Avokki sanoi, että kyllä sä pystyt raskaaksi tulemaan näköjään.. Kerran vuodessa. Lohduttaa. Olen 33. Ja jos tää nyt oikeesti menee huonosti, mistä olen melkein 100% varma, niin mä en tiedä, kestänkö mä enää kolmatta kertaa?

Tänään olisi kp33. Dpo n.16-19.. en tiedä. Neuvolan laskurillä rv 4+4. 

 Olen samaan aikaan niin vihainen, kuin surullinen. Pettynyt. Peloissani. Ahdistunut.

Mä en usko, että kolmatta kertaa enää tulee, jos tämä oli tässä.