Tätä tulosta on odotettu, tiesin sen tosin jo tulevan verikokeiden perusteella. Silti se tuntui hyvälle. Antoi edes vähän toivoa, että joskos... vaikka tiedän samalla, ettei edelleenkään ne hormonien nousut merkitse välttämättä mitään... Mutta yritän toivoa parasta, ja olla pelkäämättä pahinta... Eilen illalla tosin taas ystäväni Tuhru kävi kylässä juuri ennen unille menoa.. Pinkki sellainen tällä kertaa. 

Sanoin avokille kuinka mua pelottaa ja saimme aikaiseksi riidan poikasen siitä, miten hän on sitä mieltä, ettei pitäisi koko ajan hokea miten kaikki menee perseelleen ja miten mistään ei tuu mitään... tuulimunaa ei sillä negatiivisuudella kyllä aikaiseksi saada, mutta se suojelee mua itseäni petymykseltä, kun se pettymys on pessimistisin mielinkin hirveä JOS asiat menee pieleen....

Kyllä: minä HALUAISIN olla onnellinen odottaja, minä HALUAISIN osata nauttia ja rentoutua, HALUAISIN että voisin luottaa siihen, että tällä kertaa kaikki menee hyvin.. tällä kertaa meistä on tulossa vanhemmat elävälle lapselle... 

Jännitän nyt maanantain tuloksia... ja sitten sitä ultraa joka lähenee hitaasti, mutta ilmeisen varmasti... 

Huomenna alkaisi seitsemäs raskausviikko...

"7 raskausviikkona alkio on kasvanut kippuran muotoiseksi. Raajojen alut ovat alkaneet kehittyä, sekä silmien ja korvien muodostuminen on alkanut. Alkion sydän täyttyy verellä. Laskimo- ja valtimosuonet kehittyvät takaakseen ravinnon saannin alkion kehittyville elimille. Sydän lyö 100–120 kertaa minuutissa. Alkio on 7 raskausviikkona noin 4-8 mm pituinen."

-Raskausviikot.fi